Furious 7, Jurassic World.. miksi uutuuselokuvat jyräävät kaikkien aikojen menestyneimpien joukkoon

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hullulta näyttää: kaikkien aikojen menestyneimpien elokuvien kärkikymmenikössä peräti neljä elokuvista on vuoden 2015 ensi-iltoja.

Neljä kymmenestä! Jurassic World, Avengers: Age of Ultron, Furious 7 ja Kätyrit eli Minions.

Ne kaikki ovat jatko-osia: neljäs Jurassic Park-sarjan elokuva, toinen Avengers-supersankariseikkailu (joka on myös Marvel Cinematic Universe -elokuva numero 11), seitsemäs Fast & Furious ja Itse ilkimys -elokuvan hassujen pikkuhahmojen ”oma leffa”.

Ovatko elokuvat siis suositumpia kuin koskaan ennen? Tehdäänkö juuri nyt todellakin isompia megahittejä kuin ennen? Ovatko nämä nelososa, 11. osa, seiskaosa ja kolmososa elokuvahistorian suurimpia menestyksiä?

Vastauksia on kaksi. Osatotuutena voi väittää ”kyllä”.

”Kyllä”-vastausta selittäisi kaksi seikkaa, ensimmäisenä Kiina, joka on jo toiseksi suurin elokuvien markkina-alue Yhdysvaltojen jälkeen. Vielä kymmenen vuotta sitten Kiinan markkinat olivat olemattomat. Nyt maassa avataan kymmenkunta elokuvateatterisalia päivässä. (Koko Suomessa on hieman alle 300 salia, ja koko Yhdysvalloissa noin 40 000).

Keskiluokkaistuvan Kiinan (ja aiemmin Venäjän, ja muutamien muiden suurten uusien markkina-alueiden kuten Brasilian) elokuvateatteribisneksen räjähdysmäinen kehitys lähes nollasta on lisännyt liikkeellä olevan rahan määrää. Furious 7:n myytiin Kiinassa lippuja lähes 400 miljoonalla dollarilla – siis enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Toinen seikka on bisneksen luonne. Hollywoodin isot elokuvat ovat kalliimpia kuin koskaan, ja niiden maailmanlaajuiset markkinointibudjetit ovat suurempia kuin koskaan. Markkinointiin laitetaan vähintään yhtä paljon rahaa kuin ison leffan tuotantoon.

Siksi kävi niin, että esimerkiksi uuden Peter Pan-leffan Panin olisi pitänyt tuottaa maailmanlaajuisesti jopa 500 miljoonaa dollaria, ennen kuin studiolle alkaisi ylipäänsä kertyä voittoa leffateatterilevityksestä. Itse elokuvan budjetti oli ”vain” noin 150 miljoonaa taalaa.

Pan floppasi armottomasti Yhdysvalloissa ja kaikkialla muuallakin, myös Suomessa – juuri päättyneenä kolmantena esitysviikonloppunaan se oli meillä enää hädin tuskin top 20:ssa – eikä edes mahdollinen menestys Kiinassa sitä pelasta (vaikka leffateatterilevityksen jälkeen on toki muitakin tulonlähteitä: nettivuokraamot, dvd-myynnit ja televisio-oikeudet).

Todellinen vastaus on kuitenkin ”ei”.

Jos katsotaan inflaatiokorjattua kaikkien aikojen top 10-listaa, tilanne on aivan toisenlainen.

Maailmanlaajuisista lipputuloista ei ole kunnollista historiallista tilastointia, jossa inflaatio olisi huomioitu, mutta vilkaisu Yhdysvaltojen korjatulle listalle näyttää esimerkiksi Jurassic Worldin olevan vasta sijalla 28.

Sitä paitsi lipunmyyntidollarien jakologiikassa on myös eroja.

Kiinassa leffateatterin kassaan kilahtaneesta dollarista päätyy elokuvastudiolle pienempi osuus kuin juuri mistään muualta. Kiinan valtio vetää elokuva-alalta omaansa välistä muinakin kiintiömaksuina kuin veroina. Asiaan tulee muutos, sillä Kiinan markkinoille pääsevien länsielokuvien kiintiömäärää ollaan nostamassa vuonna 2017.

Nyt hallinto päästää laajaan elokuvateatterilevitykseen länsimaisen uutuuden harvemmin kuin kerran viikossa. Jos ja kun markkinat aukeavat, Kiinan merkitys kasvaa vielä huomattavasti.