Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Funny Games on turha elokuva

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.9.2008 04:00

Yleensä en suostu sanomaan juuri mitään elokuvaa turhaksi. Mikä elokuva olisi turha? Huono on ihan eri asia kuin turha, eli sellainen, jolla ei ole mitään arvoa tai käyttötarkoitusta. Mikään vähänkään suosittu elokuva ei voi olla turha, jos edes jotkut katsojat ovat myös pitäneet siitä.

Suomessa tehdään niin vähän elokuvia, että surkeimmallakin on arvoa ajankuvan ja kulttuurin tallentajana – sijoittuivat itse elokuvan tapahtumat sitten mihin tahansa aikaan. Elokuva jää aina elämään aikakapselina ja palvelee jotain tarkoitusta – siis muutakin kuin tekijöiden työllistymistä.

Mutta Michael Haneken uusintaversio hänen omasta Funny Gamesistaan on lähellä turhaa.

Haneke teki Funny Gamesin 1997 Itävallassa. Elokuva on poleeminen kannanotto väkivaltaisen massaviihteen katsomiseen. Elokuvassa kaksi nuorta miestä saapuu keskiluokkaisen perheen kesähuvilalle. Yksi kerrallaan miehet tappavat koko perheen. Jos katsoja ei tiedä, mitä elokuvaa on mennyt katsomaan, menee hänellä luu kurkkuun, kun trilleri ei olekaan turvallinen, eli ei seuraakaan tuttuja kaavoja viimeisen hetken pelastumisista ja sankarien neuvokkuudesta.

Tosin Funny Games oli niin kuiva ja akateeminen, että sen saattoi kaukaa haistaa taide-elokuvaksi. Harva varmaankaan oikeasti yllättyi sen parissa, vaikka monelle väkivalta oli liikaa.

11 vuotta myöhemmin Haneke teki Funny Gamesin uusiksi englanninkielisenä. Pääosissa ovat Naomi Watts ja Tim Roth.

Funny Games U.S. on kuva kuvalta uusiksi tehty alkuperäinen Funny Games. Vain kieli ja kasvot ovat vaihtuneet. Kamera on samoissa paikoissa, lavasteet lähes prikulleen samat.

Haastattelin Hanekea keväällä, jolloin hän sanoi ykskantaan, että uusintaversio on tehty vain jotta mahdollisimman moni näkisi Funny Gamesin. Hän sanoi, että olisi alun perinkin halunnut tehdä elokuvan englanniksi, jotta se suuntautuisi massayleisölle. Haneke nimenomaan halusi, että elokuva saisi ”tavallista” jännäriyleisöä, viihde-elokuvaa odottavia niinsanottuja taviksia, jotka kauhistuisivat näkemästään ja alkaisivat miettiä, miksi tykkäävät katsoa väkivaltaisia leffoja. Eli rahvas menisi itseensä ja häpeäisi.

Suunnitelma meni täysin pieleen. Funny Games U.S. floppasi kaikkialla. Jos tarkoitus tosiaan oli houkutella massayleisöä, en oikein tajua, mitä Haneke ajatteli antaessaan elokuvalle nimen Funny Games – se ainakin on heti vinkki siitä, että jännityselokuva on jotenkin erityisen kieroutunut – ja todennäköisesti taiteellinen.

Funny Games U.S. menestyi niinkin huonosti, että tuottajana toiminut brittiläinen pitkän linjan indie-levitysyhtiö, sektorinsa ehkä merkittävin toimija Tartan, meni lopullisesti konkurssiin.

Uskon, että Haneke todellakin ajatteli voivansa vaikuttaa. Tai ainakin halusi uskoa niin. Hän on kuiva akateemikko, vanhan ajan mannereurooppalainen älykkö, jolle englannin kielikin on kauhistus – hän ei sitä suostu puhumaan, vaikka tarvittaessa osaakin.

Eikä Haneke ainakaan tehnyt uutta Funny Gamesia rahan vuoksi. Hänen tunnetuin elokuvansa Kätketty, pääosassa Daniel Auteil, oli pari vuotta sitten kohtuullinen menestys, vaikka sekin vaati katsojalta harvinaisen paljon. Haastatellessani häntä Haneke kertoi olleensa ihmeissään, kun Kätketty menestyi.

Funny Games U.S. ilmestyi viime viikolla Suomessa dvd:nä. On todennäköistä, että nyt tuhannet pahaa-aavistamattomat suomalaisetkin vuokraavat sen lukematta dvd-kansien tekstejä kovin tarkkaan. Ehkä joku heistä tosiaan alkaa miettiä suhdettaan television ja elokuvien väkivaltaan. Ehkä pari henkilöä tuhansista.

Muut vain ärsyyntyvät ja suuttuvat sikailevalle elokuvantekijälle. Videovuokraamojen työntekijät saavat varmasti kuulla tulikivenkatkusia kommentteja elokuvasta, joka oli petosta.

Vaikka Haneke on aikamme kiinnostavampia elokuvantekijöitä, ei Funny Games (uusi ja vanha) ole mikään nerokas kannanotto. Se on ennen kaikkea Haneken todistelua omasta ylemmyydestään. Ja ylevistä tavoitteistaan huolimatta se on yhden idean elokuva, josta on eniten iloa heille, jotka tuntevat olevansa Funny Gamesin kuviteltua ”kohderyhmää” parempia. Siis sitä kohderyhmää, joka ei teoksesta varmasti välitä.

Kaikki Kuvien takaa -blogin kirjoitukset löydät täältä