Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Formuladraama Rush on vilpittömän vahva elokuva tyhmästä ja vaarallisesta elämästä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 27.9.2013 06:07

Joskus elokuvat eivät ole sitä mitä odottaisi, ja nimenomaan se tuntuu hyvältä. Rush oli tällainen tapaus. Tarina Formula 1-kuskeista Ron Howardin ohjaamana ei ole konsepti, joka kutsuisi allekirjoittanutta luokseen: autourheilusta tehdyt elokuvat ovat lähes poikkeuksetta epäonnistuneet.

Rush oli kuitenkin erinomaisella tavalla sekä vanhanaikaisen verevä maskuliininen draama että vetävää actionia.

Miksi?

Rush on tehty aikuisille. Se tuntui isossa englanninkielisessä viihde-elokuvassa piristävältä, yllättävältäkin.

Eikä päähenkilöiden tarvitse olla esikuvia tai hyviä tyyppejä.

Vuoden 1976 tositapahtumia dramatisoivassa Rushissa James Hunt saa olla rattineroudestaan huolimatta aika tyhmä nautintojen tavoittelija. (Hahmosta tulee mieleen eräs Kimi.) Niki Lauda on todennäköisyyksiä laskeva hankala tosikko, josta ei oikein voi pitää.

Toinen kontrolloi egooaan ja toinen ei osaa. Toinen osaa nauttia elämästä, toinen ei. Toisen vitsit ovat mauttomia ja seksistisiä, toisen ainoastaan huonoja.

Hemmojen kanssa ei välttämättä haluaisi hengailla tosielämässä, mutta tässä tosipohjaisessa draamassa he ovat nimenomaan heikkouksiensa vuoksi kiinnostavia. He eivät ole muovisia yli-ihmisiä ja sankareita, vaan järjettömiä tyyppejä, kuten kuka tahansa, joka ajaa radalla henkensä uhalla liian kovaa.

Chris Hemsworth ja Daniel Brühl ottavat roolit hienosti haltuun. Kaikki muut hahmot ovat taustaa, aivan tarkoituksella vain lehdellä soittajia.

Mietin, miksi ajattelin, että ohjaaja Howard vetää yleensä rutiininomaisella yllätyksettömyydellä – ajatellaan nyt vaikka elokuvaa Kaunis mieli, joka on tylsä pyhimystarina. Syy on tämä: Hollywoodissa sankaritarinoiden totuuskulmat on valeltu siirapilla.

Rush toimii, koska se ei ole Hollywood-tuotanto vaan amerikkalaisella ja ranskalaisella rahalla toteutettu brittielokuva. Siksi se saa olla röyhkeä. Kukaan ei ole käskenyt, että tositarinan tulee kertoa kivoista ja salonkikelpoisista kavereista. Kohtauksesta, jossa vaimonsa jättämä Hunt harrastaa satunnaisen tuttavuuden kanssa seksiä lentokoneen vessassa, voidaan siirtyä lähikuvaan auton moottorin männästä. Idea ei ole suurta neroutta, mutta siitä tässä elokuvassa on kyse, ja elokuva auliisti myöntää sen.

Rush ei voisi olla tällainen, mikäli Huntin kohtalo olisi ollut erilainen.

Yhden kauden mestari kuoli 45-vuotiaana sydänkohtaukseen. Asian maininta tuo elokuvan loppuun moraalisen säväyksen. Elokuvan ei tarvitse lyödä kokaiinille persoa hedonistia alas – tosielämä teki sen.

Käsikirjoittaja Peter Morgan palaa Rushilla huipulle. The Queenilla läpimurtonsa tehnyt Morgan on mestari yhdistelemään tosielämän aineksia ja keksittyä niin, että lopputulos tuntuu ehdottomasti todelta – ja toimii elokuvana.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olen käsittänyt että elokuva on viihdettä…siksi vähän ihmettelen että elokuva-arvostelijaksi ryhtyy henkilö joka ei näytä täysin sisäistäneen viihteen olemusta.

”Eräs Kimi” on suuren luokan viihdemies…suuret joukot haluavat katsoa hänen toimintaansa oman viihteensä alalla ja maksaa siitä. Siksi siitä saa hyvää palkkaa.

Elokuva-arvostelijoiden ohella maailmassa on myös muiden alojen arvostelijoita. Muun muassa sellaisia jotka arvostelevat kilpa-ajajien suorituksia ja ”eräs Kimi” on näissä toimissaan arvostettu hyvin korkealle.

Myötäelän vahvasti siinä etteivät suuret viisaat taiteentuntiajat pääse kylpemään samanlaisessa suosiossa, mutta elämä on raadollista.

Kateelliset myrkkypiikit eivät kuitenkaan asioita paranna.

Epäilen hieman nimimerkin Nipotan lukutaitoa. Kriitikko kehui elokuvan ja ”eräs Kimi” -heitto oli neutraali, tyylillinen konsti viitata Kimi Räikkösen vilkkaaseen seuraelämään ilman negatiivista latausta.

Myrkkipiikkejä arviosta ei löytynyt edes täikammalla, saati kateellisia myrkkypiikkejä.

Ei se mitään, olen itsekin kateellinen mutta myös formulafiikki.

Joitakin päiviä sitten eräät urheiluvalmentajat televisiossa suhtautuivat asiaan ja sen suomalaiseen sankariin erittäin myrkyllisesti ja kateus suorastaan leijui savupilvenä heidän päidensä yllä, En muista keitä he olivat ja saavat puolestani painua takaisin unohduksen suohon.

Närkästykseni ei ollut ehtinyt täysin laantua kun jo uskoin löytäneeni kohteen johon voin sitä purkaa.

Kimi on – tietenkin – loistava kuski sekä kiehtova julkisuuden hahmo. En edes osaa kuvitella, miten voisin olla kateellinen tuon tason menestyjälle. Hän on niin kaukana.

James Huntin persoona sellaisena kuin se on elokuvaan Rush tulkittu tuo kuitenkin mieleen Kimin (vaikka erojakin riittää – elokuvan Hunt on ekstrovertti). Ehkä ihmistyyppi on tietynlainen. Suvereeni taito omalla alalla, häpeilemätön hedonismi vapaalla, sopeutumattomuus. Kiehtovaa tämäkin.

”KK”;n vastaus ärhentelyyni oli monen pisteen väärtti…kiitos.

Näitä luetaan juuri nyt