Finnkinosta ja elokuvateatterien tulevaisuudesta, osa 2: kun ikkunat rikkoutuvat

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuluttaja on kuningas, myös elokuva-alalla. Edessä on vääjäämättä suuri muutos: elokuvat ovat katsottavissa kotona yhä nopeammin valkokangasensi-illan jälkeen, tietenkin netin kautta eli vod-tilauspalvelusta.

Tätä kehitystä vastaan käydään aggressiivista viivytystaistelua.

Helmikuussa 2013 Finnkino veti Skyfallin pois ohjelmistostaan, kun siellä huomattiin elokuvan saapuvan dvd:lle 115 päivää ensi-illan jälkeen.

Ratkaisua ei tehty siksi, että katsojamäärät olisivat pudonneet. Päinvastoin: Skyfall veti yhä jopa täysiä saleja. Se on yksi koko 2000-luvun suosituimmista elokuvista Suomessa.

Poisto tehtiin juuri ennen dvd-julkaisua, periaatepäätöksenä ja ilman varoitusta. Levitysyhtiö SF Film sai kuulla maanantaina, että Skyfall vedetään torstaina Finnkinon saleista. Finnkino nauttii Suomen elokuvateatterialalla lähes monopoliasemasta. Esimerkiksi Helsingissä Skyfall siis poistui yhtäkkiä ohjelmistosta kokonaan.

Finnkinon mukaan ikkunan piti olla 120 päivää. Mitään sopimusta ikkunan pituudesta ei ollut, joten levitysfirmassa asiaa vähintäänkin kummasteltiin – etenkin kuin Bond-leffa teki rahaa tuossa vaiheessa nimenomaan Finnkinolle. Mitä pidempään elokuva on pyörinyt, sitä suuremman osuuden elokuvateatterit nimittäin lipusta saavat.

Sitä paitsi dvd-julkaisun päivämäärä oli sama ympäri maailman.

Aikaa elokuvateatteriensi-illan ja muiden julkaisutapojen välillä kutsutaan ikkunaksi. Nyt ikkuna on useimmissa tapauksissa 3-4 kuukautta. Poikkeuksia on kumpaankin suuntaan.

Lähiaikoina ikkuna pienenee tai menee kokonaan rikki.

Näin käy, koska moni katsoja haluaa jäädä kotiin – ja koska piratismi on jo mahdollistanut useimpien maailmanluokan uutuuksien kotikatsomisen leffojen vielä pyöriessä valkokankaalla.

Analogian voi vetää musiikkibisnekseen. Monikansalliset levy-yhtiöt joutuivat historiansa suurimpaan pulaan, kun kuluttajat kyllästyivät cd-levyihin eikä niille tarjottu vaihtoehtoa. Koska oli mahdollista kuunnella musiikki kätevämmin – striimeinä, piraattilatauksina – kuluttajat valitsivat sen, mistä pitivät eikä sitä, mitä vanha kaarti tarjosi. Elokuvien tuotantotahot haluavat välttää levy-yhtiöjättien kohtalon.

Elokuvien tuotanto- ja levitysyhtiöille houkuttimena on myös – kunhan alustat saadaan kuntoon – jakelukustannusten lasku. Kun katsoja valitsee ja maksaa leffan kotipäätteellään, kilahtavat eurot todennäköisesti lähes lyhentämättöminä tuotanto- ja levitysportaalle. Samanaikaisen kotiensi-illan hyötynä tuotanto- ja levitysporras voi myös ajoittaa kalliit markkinointiponnistukset yhteen rykäisyyn.

Elokuvanystäville tilanne on hyvinkin hyödyksi: yhä useammalle pienelle, eli esimerkiksi hyvistä kritiikeistä suoraan hyötyvälle elokuvalle järjestettäisiin valkokangasensi-ilta. Niillä saataisiin näkyvyyttä, joten rahaa tulisi enemmän myös vod-kanavasta.

Kuolevatko elokuvateatterit, kuten Finnkino ilmeisesti pelkää?

Eivät varmasti. Jos jatketaan vertausta musiikkibisnekseen, elävästä musiikista tuli cd-bisneksen romahdettua parempi tulonlähde kuin koskaan. Keikka on elämys, isompi juttu. Samoin valkokangas.

Kotivideolaitteiden saapuminen 1980-luvun alussa oli toki aikanaan kova paikka elokuvateattereille. Sitä ennen kotona oltiin lähinnä televisiotarjonnan varassa, ja sehän oli esimerkiksi Suomessa erittäin suppeaa. Uusi valinnan mahdollisuus söi elokuvateatterien kakkua.

Nyt kotikatsomisen mahdollisuuteen on jo totuttu, ja elokuvateattereilla menee joissain maissa, kuten Suomessa, erittäin hyvin. Meillä pääkaupunkiseudulla elokuvafestivaalit näyttävät täysille saleille elokuvia, jotka ovat jopa jo kuukausia aiemmin ilmestyneet dvd:nä ja vod-palveluihin.

Miksi? Koska niin monet haluavat kokea elokuvan nimenomaan isolta kankaalta ja kollektiivisesti. Elokuvateatteri on elämys, josta ollaan valmiita maksamaan.

Dvd- ja blu-ray erinomaisine kuvanlaatuineen eivät tappaneet valkokangaslevitystä, päinvastoin: ne tekevät hidasta kuolemaa tai ainakin jäävät vain tosiharrastajien keräilyjutuksi. Huipputason kotiteattereita on Suomessa kymmeniä tuhansia, ja silti Suomen elokuvateatterijätti Finnkino tekee erinomaista tulosta.

Olennaista on tämä: elokuvia katsotaan jo nyt kaikilla eri tavoilla yhteensä enemmän kuin koskaan ennen, ja kuluttajat ovat valmiita maksamaan hyvistä palveluista.

No, milloin ensi-illoista nautitaan myös vod-muodossa kotona?

Kukaan ei tiedä. Elokuvateatterit ovat ikkunan katoamisesta huolissaan, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa ns. art house -elokuvien samanaikainen ensi-ilta tilausvideopalvelussa ja elokuvateatterilevityksessä on ollut menestys kummallekin esitystavalle. Pienet elokuvateatteriketjut ovat sallineet kokeilut. Yhdysvalloissa ns. taide-elokuvia ei suurten ketjujen ohjelmistoissa nähdä muutenkaan.

Alustoja on kuitenkin liikaa, eikä yksikään kykene vielä Yhdysvalloissakaan tarjoamaan tarpeeksi hyvää kattausta. Netflix on mainio, mutta se ei ole ratkaisu.

Suuret globaalit ratkaisut tehdään Hollywoodin tahtiin. Isojen elokuvien ikkuna on säilynyt meillä noin 90 päivässä eli noin 13 viikossa. Esimerkiksi Ruotsissa ikkuna on yleensä pidempi, ja Yhdysvalloissa hieman lyhyempi.

Todennäköisesti ikkuna kapenee 4-8 viikkoon lähivuosina. Ehkä reilun kymmenen vuoden kuluttua ikkuna on enää muisto. Se, että dvd- ja vod-julkaisua aikoinaan pantattiin, näyttää sitten hassulta.

Meillä kehitystä nopeuttavat Finnkinon tylyt temput, kuten The Amazing Spider-Man -tapaus. Skyfallin veto teattereista oli paitsi putinmainen yksipuolisen voiman näyte, myös paniikkireaktio: tuohon suuntaan ei mennä!

Jos elokuvateatteriketju pelaa aivan omilla säännöillään, tietenkin levittäjät alkavat miettiä muita keinoja saada elokuva kuluttajalle.