Finnkino "varmistaa kestävyytensä" jättämällä koronan keskellä pienet pulaan

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kauppalehti kertoo aiheesta, josta ilmeisesti ei mielellään puhuta.

Finnkino on jättänyt laskujaan maksamatta alan pienemmille yhtiöille. Jutussa avautuu levitysyhtiö Future Filmin toimitusjohtaja Lars Backlund, jolla on vuosikymmenien kokemus alalta.

Elokuvateatterien markkinajohtaja Finnkino ei ole tilittänyt Parasiten lipputuloja. Maksamattoman laskun eräpäivästä on Backlundin mukaan yli kuukausi. (Levitysyhtiön taas pitäisi tilittää osuus lipputuloista eteenpäin elokuvan alkuperäiselle oikeuksienhaltijalle, tässä tapauksessa ulkomaille.)

Parasite on ollut todellinen yllätyshitti. Katsojamäärä ylitti 150 000 ennen kuin elokuvateatterit menivät kiinni. Future Filmille tällainen elokuva on todella tärkeä, sillä kovin isoja menestyksiä ei yhtiöllä ole aikoihin ollut. Se nappasi Parasiten viime vuoden toukokuussa Cannesin festivaaleilta ennen kuin elokuva voitti Kultaisen palmun. Ennen eteläkorealaisen Parasiten nopeaa ja poikkeuksellista nousua Oscar-suosikiksi ei kukaan takuulla odottanut sille enempää kuin viidesosan nyt toteutuneesta katsojamäärästä (joka olisi vielä noussut, ellei korona olisi tullut väliin).

Riippumatta siitä, mikä elokuva on kyseessä, Finnkinon toiminta on huolestuttavaa. Koronaviruksen myötä Finnkinon liiketoiminta on tauolla, mutta yhtä lailla elokuvien maahantuonti- ja jakeluyhtiöiltä meni bisnes kokonaan alta koronaviruksen vuoksi. Ne ovat pienempiä, usein muutaman työntekijän firmoja, jotka eivät Finnkinon tapaan maksa miljoonaosinkoja. Parasiten tapauksessa lipputulojen osuuksia on tilittämättä Finnkinolta Future Filmille Backlundn mukaan kuusinumeroinen summa.

Finnkinoa pelätään, koska sillä on suurin valta. Jokseenkin kuvaavaa on myös Kauppalehden jutun maininta siitä, ettei (Future Filmiä paljon suurempi) toinen levitysyhtiö Nordisk Film halua ”julkisesti” kommentoida viivytyksiä Finnkinon laskujen maksussa.

Finnkinolla on elokuvateattereissa monissa suurimmissa kaupungeissa kutakuinkin monopoli ja koko Suomessa 70 prosentin markkinaosuus. Jos kyseessä on ns. art house -elokuva Parasiten tapaan, osuus on vielä suurempi, sillä niiden katsojat ovat suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi Parasiten toteutuneesta katsojaluvusta ja tällaisen elokuvan kaupunkikeskeisestä vetovoimasta voidaan arvioida, että Finnkinon kautta on kulkenut tai pitäisi kulkea Future Filmille tästä yhdestä elokuvasta kaiken kaikkiaan summa, joka on lähellä miljoonaa euroa.

”Emme ole lopettaneet laskujen maksamista vaan haluamme varmistaa Finnkinon kestävyyden ja jatkon”, kertoo Kauppalehden jutussa Finnkinon kaupallinen johtaja Hannele Wolf-Mannila.

Toimitusjohtajaa ei jättiketju AMC:n omistamalla Finnkinolla ei enää Suomessa edes ole.

Lokakuussa kirjoitin blogissani:

”Toteutuvan riskin voi tiivistää näinkin: mitä tarkoittaa, että Suomen elokuvateatterialasta 70 prosentin markkinaosuus on monikansallisella pörssiyhtiöllä, joka ei enää pidä Suomen-liiketoiminnoillaan (”Finnkino”) edes suomalaista, kulttuuripiirimme tuntevaa johtajaa? Mitä jos pörssiyhtiössä päätetään kiristää ruuveja entisestään, eikä välissä ole edes paikallista toimitusjohtajaa kertomassa pienen maan erityispiirteistä?”

M.O.T.

Jo ennen korona-aikaa talousvaikeuksiin (liki viiden miljardin dollarin velat) joutunut pörssiyhtiö AMC on ollut konkurssiuhan alla, vaikka sillä on erittäin tuottoisiakin osia, kuten Finnkino. AMC:n haasteista kertoi tänään myös Yle.

Kuvio, jossa suuria osinkoja maksava iso toimija jättää pienille laskut maksamatta ja perustelee sitä omalla kestävyydellään, on kaiken kaikkiaan oksettava.

Parasitekin on ollut alkujaan todellinen riskihankinta, jollaisia tekevät pienet elokuvien levitysyhtiöt elävät kutakuinkin kädestä suuhun.

Mitä jää ulkomaisen elokuvan levitystoiminnasta jäljelle, jos ruuvin kiristäminen ja härskit ”teille ei nyt makseta” -temput johtavat koronakriisissä kärvistelevien, jo yleisönsä luonteen vuoksi nimenomaan monimuotoista kulttuurityötä tekevien pienten levitysyhtiöiden kompastumiseen? No tietysti Hollywood, eikä paljon muuta.