Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Espoo Cine 2012: ”Lars von Trier on täysin hullu”, todistaa tuottajapartneri Peter Aalbaek Jensen, osa 2

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.8.2012 12:16

Tanskan menestyksekkäin ja hauskin elokuvatuottaja Peter Aalbaek Jensen kertoo, että Dogma-tyyli keksittiin Valtakuntaa kuvattaessa, koska tuotantoyhtiöllä oli varaa vain halpoihin käsivarakameroihin.

Edellinen osa Espoo Cinéssä eilen luennoineen tuottajan tarinoita täällä: Peter Aalbaek Jensen, osa 1.

1990-luvulla Lars von Trieristä tuli Tanskassa julkkis viimeistään Valtakunta-televisiosarjan myötä. Mutta kun ensimmäinen kausi kuvattiin, Zentropa oli konkurssin partaalla. Se johti suureen taiteellis-markkinoinnilliseen innovaatioon.

”Emme voineet vuokrata edes kunnon lamppuja. Viritimme halvinta laitteistoa valaisuun. Kamerat heitettiin olkapäälle, koska meillä ei ollut aikaa muuhun. Kutsuimme pakon edessä keksittyä ratkaisua taiteeksi. Niin se menee täydestä. Jos olisimme sanoneet, että Valtakunnan ilme on rujo, koska budjetti oli pieni, sarjaa olisi vain halveksittu. Siitä lähti Dogma 95-liike.”

Valtakunta oli vuoden televisiotapaus Tanskassa 1994 ja uudelleen 1997. Kolmatta, tarinan säikeet solmivaa kautta ei menestyksestä huolimatta kuitenkaan koskaan tehty. Osa näyttelijöistä ehti menehtyä ja Tanskan yleisradio sanoi Trierin ehdotukselle ei.

Breaking the Waves puolestaan menestyi maailmalla erinomaisesti. Siitä asti von Trierin elokuvat ovat lähes poikkeuksetta saaneet ensi-iltansa Cannesissa, maailman arvostetuimmilla elokuvajuhlilla. Aina huomion saaminen ei ole siunaus.

”Kun Melancholia oli Cannesissa, sovimme, että yllätetään nyt kaikki siten, ettei Lars ole tällä kertaa lainkaan provokatiivinen. Menin nukkumaan ja kuvittelin kaiken olevan hyvin.”

Aiemmin von Trier oli kohahduttanut Cannesissa muun muassa haukkumalla juryn puheenjohtajaa Roman Polanskia kääpiöksi (1992) ja kehumalla itseään maailman parhaaksi ohjaajaksi (2009).

Melancholian lehdistötilaisuudesta tuli skandaali viime vuoden toukokuussa, kun von Trierin tulkittiin antaneen natsimyönteisiä lausuntoja. Festivaalin virallinenkin kanta oli, että von Trier (ohjaajana) suljettiin pois kilpasarjasta, vaikka itse elokuvaa ei.

”Olimme kutsuneet 150 ihmistä illalliselle. Meitä ei päästetty ravintolaan, johon meillä oli varaus. Seuraavakin ravintola potki meidät ulos. Lopulta päädyimme juhlimaan rannalle kaljaa pulloista juoden.”

PAJ ja von Trier ovat sitouttaneet Zentropan työntekijät positiivisimmalla tavalla: antamalla heille osakkuuksia firmasta. Luennon alussa tuottaja näytti itseironisen yritysesittelyelokuvan Zentropasta. Siinä karvainen parivaljakko ensin ui ilkosen alasti. Tätä kuvataan pitkään ja mahdollisimman paljastavista suunnista. Myöhemmin he hehkuttavat, etteivät koskaan myisi omia osuuksiaan, koska se olisi firman periaatteita vastaan – ja perään tulee planssi, joka paljastaa heidän myyneen osuutensa Nordisk Filmille muutama kuukausi kyseisen haastattelun jälkeen.

PAJ:n bisnesfilosofia on yksinkertainen.

”Muistakaa kauheat päivät, jotka ovat tulossa. Olkaa anteliaita.”

”Japanilainen ostajani [sikäläinen levittäjä] oli aikoinaan veloissa ja harkitsi harakiria. Minulle hän oli velkaa 150 000 dollaria. Sanoin, ettei sinun tarvitse maksaa nyt. Hän ei tappanut itseään ja sai hiljalleen firmansa kuntoon. Pari vuotta myöhemmin hän maksoi velkansa. Sitten teimme Dancer in the Darkin, joka sai Japanissa 2 500 000 katsojaa. Toisin kuin useimmat ostajat, hän ei manipuloinut tuloksia. Hän tilitti minulle viisi miljoonaa dollaria. Sain todella isot rahat, koska olin ollut hänelle antelias.”

”Siis: olkaa anteliaita! Älkää vain siksi, että se on kristillistä, vaan koska se kannattaa.”

PAJ on etevä liikemies, mutta leikittelee väittämällä itseään kommunistiksi. Joskus hän ja von Trier ovatkin olleet äärivasemmistoa, ja sen suuntaisia ajatuksia on yhä jäljellä.

”Zentropan pääkonttori perustettiin kurjaan lähiöön, Kööpenhaminan absoluuttiseen persereikään. Haluan, että töihin mennessä näkee todellisuuden.”

Omien suojattien lähtö maailmalle on PAJ:lle paitsi kunnia-asia, myös liiketoimintaa.

”Kun Lone Scherfig tekee An Educationin, hänen edellisten elokuviensa arvo nousee. Kun joku menestyy, aiemmat elokuvat tulevat taas arvokkaiksi. Siksi autan Susanne Bieriä, kun hän lähtee tallistani taas Hollywoodiin elokuvantekoon.”

Monet tuottajat tuskailevat uusien levitysalustojen kanssa. PAJ korostaa, että hän ei.

”Melancholia teki USA:n video on demand -levityksessä (esim. Netflix) miljoona dollaria jo ennen teatterijulkaisua. Analogiaikaan saavutimme siellä vain yliopistokaupungit, joissa on taide-elokuvia esittäviä leffateattereita. Video on demand tavoittaa koko Amerikan. Melancholia ei saanut siellä enempää teatterikatsojia kuin Larsin edellinen, mutta USAsta poksahti taas viikko sitten 300 000 dollarin shekki lisää vod-tuloja.”

Suomessa ja etenkin Hollywoodissa moni elokuvatuottaja pelaa niin sanotusti varman päälle – eli tekee niin kansaanmenevää hömppää kuin osaa. Zentropalla on isoja hittejä Tanskan kotimarkkinoilla, mutta lähestymistapa ei ole populistinen.

”Kapitalistina näen asian näin: hassu hitti iskee nyt, mutta taide myy 30-50 vuotta myöhemminkin. Hölmö komedia ei elä niin kauan. Se voi saada heti 300 000 katsojaa ja se on ihan hyvä tulos. Mutta sillä ei ole tulevaisuutta. Siksi kannatti sijoittaa Larsiin.”

”Jos saamme elokuvallemme 40-50 markkina-alueella keskimäärin 40 000 katsojaa, se on lopulta paljon enemmän rahaa kassaan kuin puoli miljoonaa katsojaa kerralla Tanskassa toisi.”

Tanskalaisessa elokuvassa ja etenkin Zentropalla on pitkään ollut poikkeuksellinen sukupuolijakauma. Kiintiöajattelun tuottaja tyrmää täysin.

”Ruotsissa on kiintiöt naisohjaajille. Kuulemma siellä saa 100 000 euroa enemmän tukea, jos ohjaaja on nainen. Kuinka nöyryyttävää! Tanskassa naisohjaajat [Bier, Scherfig] ovat miehiä menestyneempiä, eikä heitä nöyryytetä kiintiöillä.”

Luennon jälkeen oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Siispä: mikä on ollut PAJ:n ja von Trierin pitkän ja värikkään yhteistyön vaikein hetki?

Kysymys oli kai ulkopuolisen esittämäksi liian triviaali, ja tuottaja käytti tilaisuuden ystävänsä ongelmien vakavampaan kuvailuun – vaikka sanavalinnat olivat tyypillisen kärkeviä.

”Lars on täysin hullu. Mietin, miksi niin lahjakkaan ja hetkittäin nerokkaan ihmisen pitää kärsiä niin. Hän on usein sanonut, että luopuisi kaikesta menestyksestään, jos saisi elää ilman pelkoja ja ahdistusta. Uskon sen. Hän on päästään aivan sekaisin. Tilanne on vain pahentunut ajan mittaan. Hän on okei ainoastaan silloin, kun edessä on näyttelijät ja 200 statistia ja ympärillä pyörii kymmenen tuottajaa. Vain silloin hän on niin keskittynyt, ettei ahdistukselle ole tilaa.”

Pohjoismaisille elokuvantekijöille Zentropan guru lähetti yksinkertaisen viestin.

”Älä koskaan valita. Jos on pakotettu duuniin huumeliigan omistamaan hiilikaivokseen Kolumbiassa, saa toki valittaa. Jos olet pohjoismaalainen elokuvantekijä ja valitat, ansaitset raskaan rangaistuksen.”

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt