Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Erikoistehosteiden maailma muuttuu: norjalaisen Kon-Tikin kaunis luonto ja kökkö jenkkitoiminta Olympus Has Fallen

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.4.2013 03:01

Tänään tulee ensi-iltaan kaksi elokuvaa, joissa erikoistehosteet ovat pääosassa. Amerikkalainen Olympus Has Fallen on kökkö kertomus Gerald Butlerin esittämästä perussankarista, joka tappaa Valkoisen talon valloittaneet pohjoiskorealaiset hyökkääjät. Norjalainen Kon-Tiki taas kertoo tositapahtumia mukaillen Thor Heyerdahlin ja kumppanien lauttamatkasta Perusta Pääsiäissaarille.

Kuten Piin elämä, Kon-Tiki on kuvattu pitkälti studiossa. Silti vaikutelma avomerestä ja luonnon ihmeistä toimii. Digitaaliset lavasteet herättävät eloon niin 1940-luvun New Yorkin kuin Tyynenmeren lentokalat ja valaat. Lopputeksteistä kolmasosa on vfx-tekijöitä.

Hollywoodin tämän päivän toimintaleffoille ominaisesti Olympus Has Fallen on paitsi toisinto tutuista kuvioista (nyt matkitaan häpeilemättä kahta ensimmäistä Die Hardia), myös täynnä digitehosteita: ilmasotaa Washington D.C.:n yllä, auto-onnettomuuksia ja mitä vielä.

Ero on siinä, että norjalaisten elokuva vetää illuusioillaan niin paljon pidemmän korren, vaikka sen budjetti on neljäs amerikkalaisrymistelystä.

Yhdysvalloissa vfx-sektori on kilpailutettu melkein kuoliaaksi. Piin elämän tehosteista Oscar-palkittu firma teki konkurssin. Olympus Has Fallenin lopputeksteissä on firmoja kolmelta mantereelta, ja silti homma mättää. Monet jaksot ovat kuin 1990-luvun tietokonepelin välianimaatioita. Vaikutelma on keinotekoinen ja pinnalta monella tapaa ikään kuin muovinen. Kun elokuva on muutenkin heikko, lopputulema on kuollut.

Kliseinen ja lässy Kon-Tiki ei ole kokonaisuutena elokuva makuuni, mutta sitä katsoessa todistaa silti elokuvan ihmettä. Huikeat kalaparvet. Lautta avomerellä. Hain hyökkäys.

Kutakuinkin kaikki digitaalista lumetta, ja budjetista puolet meni näihin tehosteisiin.

Mutta sitä ei millään arvaisi, ellei tiedä.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen