Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Erikoinen Pixar-uutuus itketti ja nauratti

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 13.5.2009 21:58

Myönnän kysymättäkin, etten ole suuri animaatioelokuvien ystävä. Cannesin avannut, vanhan miehen seikkailusta kertova Pixar-elokuva teki silti suuren vaikutuksen.

Up – kohti korkeuksia on Disneyn ja muun muassa Cars– ja Toy Story -animaatioista tunnetun Pixarin uutuus. Se kertoo yli seitsemänkymppisestä, äreästä leskimiehestä Carlista, joka toteuttaa unelmansa ja lentää Etelä-Amerikkaan Paratiisiputouksille.

Kulkuneuvona on värikkäiden ilmapallojen kannattelema kotitalo. Matkaseuraksi ilmaantuu kahdeksanvuotias partiopoika, jolla on hidas järki mutta hyvä sydän. Paratiisiputoksilla asuu myös tarinan roisto, Åke Lindmanin (ja amerikkalaiskollegoideni mielestä Kirk Douglasin) näköinen tutkimusmatkailijaerakko.

Pete Docterin ja Bob Petersonin ohjaama Up on fantasiaa ja komediaa, mutta myös koskettava elokuva. Sillä on hyvin vähän tekemistä Shrekien ja Hirviöiden ja muukalaisten kaltaisten viime aikojen isojen hittien kanssa.

Tyyli on ison rahan animaatioksi harvinaisen hillitty, vaikka seikkailussa on mukana puhuvia koiria ja elastisesti törmäilevä, dodoa muistuttava lintu. Vauhtihetketkin ovat klassisia kuin varhaisissa piirretyissä, eivät digitaaliajan rätinää: mekkalointi tosiaan loistaa poissaolollaan. Sen sijaan Up käsittelee yhtä paljon menettämisen kuin arjesta irtaantumisen teemaa. Särkyneet unelmatkin ovat siinä tosia, eivät vesitettyjä.

Näytöksessä saattoi aina välillä kuulla niiskutusta.

Kolmiulotteisuus harkittuna ja kauniina keinona

Varietyn kriitikko totesi, että elokuva voisi toimia ”tavallisessa” kaksiulotteisessa muodossa paremmin kuin 3d:nä. Enpä tiedä. Se, että Up ei käytä monien kolmiulotteisten uutuuksien tapaan ilmeisimpiä temppuja, kuten tavaroiden heittelyä katsojaa kohti, ei tee sen 3d-vaikutelmasta vähemmän kiinnostavaa.

Päinvastoin, koin Upin 3d-vaikutelman kypsäksi. Se on ensimmäinen näkemäni 3d-elokuva, jossa syvyysvaikutelmalla luodaan tunnelmaa, eikä vain kikkailla halvasti.

Varietyn kirjoittaja totesi myös, että elokuvan alkupuolen lähes dialogiton jakso, jossa käydään Carlin elämä läpi muutamassa minuutissa lapsuudentoiveiden, rakkauden ja surun kautta vanhuusikään on mykkäelokuvan mestarien veroista tyylittelyä.

Se on paljon sanottu, ja sitä paitsi totta.

Kun tuo avoimen sentimentaalinen, mutta lumoava jakso päättyi, joka puolelta salia kuului niiskutusta. Kriitikko jos toinenkin pyyhki silmäkulmiaan pikeepaidan hihaan. Up voi hyvinkin olla ensimmäinen 3d-elokuva, jonka aikana joidenkin tunteellisempien katsojien lasit saattavat mennä kyynelten suolavedestä mäsäksi.

Salista poistuessani ja 3d-lasit jättäessäni jouduin itsekin asettamaan äkkiä Ray-Banit silmilleni, jo ennen kuin ehdin Rivieran aurinkoon. Ettei silmien punotus näkyisi. Tämä on Pixarin paras elokuva ja vielä mukavampi yllätys kuin Wall-E.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Ehditkö nähdä Coralinea? Siinä on kanssa käytetty 3d-efektiä kiitettävän maltillisesti. Luin American Cinematographerista pitkät pätkät leffan kahden eri maailman eroista, mitä oli korostettu muuttamalla 3d-efektiä hienovaraisesti, mutta pakko myöntää, että en kyllä huomannut. Ehkä kolmiulotteisuutta oppii vähitellen katsomaan samalla tavalla kuin vaikka syväterävyyttä tai valaisua, mutta taitaa mennä tovi.

Olli, en ehtinyt. Aion kyllä katsoa Coralinen pian Suomeen palattuani.

Eivätkös elokuvatekniikassa parhaita tehosteita ole ne, joita ei huomaa? Ainakin Upissa juuri tämä tekee 3d:stä niin kiehtovaa: se toimii tavalla, johon ei kiinnitä erikseen ajatuksia. Lasseter ja Docter kertoivat kaikkea jännittävää näistä keinoista, kun toissapäivänä haastattelin heitä.

Ja muuten nyt vasta huomasin, että elokuvan nimihän on Russ Meyer-laina.

Näitä luetaan juuri nyt