Eput-elokuva on latteudesta hyveen tekevä tilaustyö

Eput-elokuva on tilaustyö, tuotetta markkinoiva elokuvatuote. Uskoakseni tämä sopii sen keskeisimmälle yleisönosalle. Epuista tullee hitti samaan tapaan kuin vaikkapa henkilöbrändiä mainostavasta Selänteestä.

Dokumenttielokuvana Eput on mielikuvituksetonta ja kunnianhimotonta tusinatavaraa. Se on tuote melko puhtaasti ilman taiteellisia arvoja.

Eput tuntuu keskeneräiseltä, ainakin näin toimittajasta, koska siinä on paljon haastatteluja, joissa ei päästä mihinkään kiinnostavaan, enkä aina pysynyt edes kärryillä, mistä nyt puhutaan. Esimerkiksi kerran Mikko Saarela toteaa keikkamyyjän kummastelleen, ettei kukaan ole aiemmin tehnyt tällaista Suomessa. Öh, mitä Eput teki ensimmäisenä? Ehkei sillä ole väliä tässä kontekstissa, kunhan näytetään suun käyvän ja ääntä tulee.

Eput-elokuva on rakennettu lähtökohdasta, että Eppu Normaali on kiinnostava, ja tämän väitteen varaan voidaan ripustaa 100 minuuttia yhtyeen jäsenten luennoimaa pinnallista Eppu-historiaa jäykässä kronologisessa järjestyksessä. Sekä tietenkin hittibiisien kavalkadi.