Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Enter the Void: Gaspar Noé on maailman kiinnostavin ohjaaja

Blogit Kuvien takaa 25.9.2010 11:01
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Enter the Void on nyt valkokankaalla Helsingissä ja Tampereella. Sen ohjaaja Gaspar Noé kävi huhtikuussa Helsingissä Cinema Mondon 20-vuotisjuhlissa ja antamassa haastatteluja elokuvansa tiimoilta. Itse elokuva on something completely different.

Ohjaaja keräilee Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan julisteita – hän kertoi omistavansa yli sata erilaista, mukaan lukien pakistanilaisen version – ja Kallion Pienestä leffakaupasta löytyi alkuperäinen suomijuliste.

Noén mausta kertovat hänen muutkin erityissuosikkinsa (ja keräilykohteensa) Videodrome ja Muutostiloja. Jälkimmäisestä hänen oli joitain vuosia sitten määrä ohjata uusintaversio Yhdysvalloissa, mutta hanke kaatui.

Kabukissa syödessämme ohjaaja kertoi Enter the Voidin kuvauksista Japanissa. Vaikka elokuva on huuruinen, parinkymmenen miljoonan euron tuotanto piti toteuttaa äärimmäisellä huolella – harva elokuva on näin pikkutarkkaa työtä.

Cinema Mondon toimitusjohtaja Mika Siltala (jota kiitetään jo Noén esikoisen Yksin kaikkia vastaan lopputeksteissä) vei vieraan myös Saunaseuralle ja uimaan hyisessä meressä. Etenkin jäinen pulahdus miellytti äärielämyksistä pitävää taiteilijaa, tai niin hän itse ainakin väitti.

Perjantai-iltana Noé kävi esittelemässä Yksin kaikkia vastaan -näytöksen Night Visions -festivaaleilla ja halusi bailaamaan. Redrum-klubilla soi rankka dubstep – ei ihan parasta tanssimusiikkia – mutta kun muutakaan ei keksitty, siihen oli tyydyttävä. Toki Noé on teknonkin ystävä, kuten Enter the Voidin ihastuttavista alkuteksteistä voi päätellä.

Helsingin-reissun tuloksena Noella on kotonaan Pariisissa 800 euron kauppahinnan arvosta 1960- ja 70-lukujen suomalaisia elokuvajulisteita, Reindeerspottingin dvd ja Cruising-elokuvaa mainostavia t-paitoja.

Gaspar Noé Helsinki

Noé noin kello seitsemältä lauantaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentällä hetkeä ennen paluukoneeseen nousua.Kuva: Antti Suonio.

Kävin taannoin katsomassa – kokemassa – Enter the Voidin viidettä kertaa. Se on Profeetan rinnalla vuoden paras elokuva (kas kummaa, molemmat ovat ranskalaisia), ja ilmaisultaan jännittävimpiä vuosikausiin.

Suomalaiset kriitikotkin pitivät – ainakin SK (Lauri Lehtinen, ei allekirjoittanut), Hesari, Ilta-Sanomat ja Aamulehti antoivat neljä tähteä, Iltalehti ja Episodi viisi.

Yhdysvalloissa se sai ensi-iltansa viikko sitten.

Enter the Voidia joko vihaa tai rakastaa. Finnkinon kotisivuilla käyttäjät voivat kommentoida elokuvia Facebookin kautta, ja tästä teoksesta on jätetty ainoastaan yksi mielipide: ”huonoin koskaan näkemäni elokuva”.

Ymmärrän, että tällainen elämys voi v-tuttaa, jos odottaa jotain Trainspottingia tai muuta kevyttä.

Pidän tavasta, jolla Noé yhdistää korkean ja matalan. Hän on äärimmäisen lahjakas kokeilija, ja Enter the Void on kerronnaltaan vielä enemmän avantgardea kuin vaikkapa ohjaajan edellinen, yksittäisistä otoksista koostuva ja liki reaaliajassa kerrottu Irreversible. Toisaalta hän on suorasukaisessa estetiikassaan niin estoton, että esimerkiksi seksikohtauksia voi asiayhteydestä irrotettuna pitää kutakuinkin pornona. Olisi kuitenkin typerää takertua vain niihin, kun kaikki muukin kuvissa on sievistelemätöntä.

Noéa on helppo haukkua sensaatiohakuiseksi, ja hän lienee viimeinen ihminen hermostumaan tällaisista arvioista. Elokuvan loppujaksossa – jota voi muuten pitää hyvin vakavana – on vaginan sisältä ”kuvattu” penetraatio-otos (animaatiota), joka saa yleisön aina nauramaan, ja Noén mielestä tämä reaktio on hyvä juttu. Hän ei ole tosikko. Tarkemmin katseltuna Enter the Voidissa on paljonkin tahallisen liioittelevan överiä. Se on melodraama ja ylpeä siitä.

Enter the Void kertoo naiiveista ihmisistä, joita voisi luonnehtia melkein toivottomiksi tapauksiksi. Näyttelijöissäkin on outoja tyyppejä, kuten Paz de la Huerta. Kyllä, painotukset ovat äärielementeissä, seksissä, huumeissa ja hetken ajan väkivallassa. Silti elokuva on hehkuvan humanistinen.

”Enter the Void kertoo hukkaan heitetystä elämästä. Sen henkilöistä jokainen pettää niin itseään kuin läheisiään. Sen kuvissa on paljon seksiä, mutta hyvin vähän rakkautta. Silti Noén elokuva ei ole tyly nihilismin julistus, vaan pohjimmiltaan rakkaudentunnustus elämälle”, kiteytti Tarmo Poussu Ilta-Sanomissa. Touché!

Palaan yhä uudelleen Enter the Voidin pariin, koska se on niin kaunis ja suvereeni. Ihan jotain muuta.

Uskon, että Enter the Void on pitkästä aikaa sellainen elokuva, jonka ilmaisun raivokas omaperäisyys ja energia voi muuttaa otollisessa iässä olevan ihmisen taidekäsitystä ja ehkä koko elämän.

Siksi – vaikka EtV ei ole täydellinen, eikä välttämättä tämän vuoden paras ensi-ilta – Noé on maailman kiinnostavin elokuvaohjaaja juuri nyt.