En olisi uskonut: Terminator: Genisys on onnistunut trilogian päätösosa
Viides jatko-osa elokuvalle, jonka valmistumisesta on 31 vuotta. Edelliset kaksi jatko-osaa eivät jättäneet jälkeä. Tähtenä kehäraakki Arnold Schwarzenegger. Ohjaajana televisiotöitä pitkään tehnyt Alan Taylor, jonka viimeisin elokuva oli Marvel-jatko-osa.
Ei kerta kaikkiaan vaikuttanut hyvltä. Terminator: Genisys ei edes ala lupaavasti. Sotaa ihmisten ja koneiden välillä esitellään koosteena, jonka ilme on halpa: näistä tulevaisuuden toimintajaksoista näkee heti, että ne ovat studiossa kuvattuja.
Mutta kun elokuva pääsee käyntiin, se tempaa mukaansa. Genisys on erittäin hyvin kirjoitettu kolmososa Terminator -tarinalle. Aiempien kolmannen ja neljännen elokuvan (Terminator 3: Koneiden kapina ja Terminator: Pelastus) tapahtumat on unohdettu. Silti ei jatketa siitä, mihin kakkonen jäi, vaan siirrytään rinnakkaistodellisuuteen, johon ensimmäisten elokuvien tapahtumat vaikuttavat.
Ensimmäinen tunti on eräänlainen mashup kahden ensimmäisen Terminatorin tapahtumia. Kohtauksia nähdään uusina versioina, uusin näyttelijöin. Tuntuu oudolta nähdä uudelleen rakennettuja tuttuja tilanteita, mutta merkitys selviää pian.
Perustelu on aikamatkailu. Rinnakkaistodellisuudessa Sarah Connor on saanut jo lapsena terminaattorin turvakseen. Tämän T- 800:n ihokudos on jo iäkästä. Niin on myös roolia esittävä Schwarzenegger.
Ensimmäinen Terminator – tuhoaja vuodelta 1984 oli yhdistelmä scifiä, slasher-kauhuelokuvan piirteitä ja suhteellisen pienellä rahalla toteutettuja toimintajaksoja. Vuoden 1991 jättihitti Terminator 2: Tuomion päivä oli paitsi aikansa kalleimpia tuotantoja ja Jurassic Parkin rinnalla cgi-tehosteiden aikakauden läpimurto, myös oivaltava tieteiskuvitelma. Kumpikin elokuva oli James Cameronin luomus, ja kumpikin on lajityyppinsä ehdoton valio.
Cameronin tyyliä on mahdoton matkia. Hänen elokuvansa Titaniciin asti olivat teknisesti erinomaisia insinöörilogiikan ja vallattoman mielikuvituksen avioliittoja, joista parhaissa on kauhuelokuvien elementtejä. Cameronin elokuvissa näytteleminen on aina vain funktionaalista, ja juuri siksi Schwarzeneggerkin istui niiden maailmaan oivallisesti.
Taylorin Genisysissä painotus on scifitarinassa. Aikamatkustuskuviosta on helppo löytää jälkikäteen aukkoja, mutta elokuvaa katsoessa ne eivät vaivaa.
Kahta ensimmäistä Terminatoria yhdisti myös huumori. On vain ilahduttavaa, että kolmosessa on samaa virettä. Elokuva uskaltaa olla välillä hitusen hoopo, mutta sitten taas lyödään kovaa.
Se on osa kasarihenkeä, jota on selvästi tietoisesti tavoiteltu. Kahteen osaan, remix-alkuun ja käytännössä nykyaikaan (nimellisesti vuoteen 2017) sijoittuvaan toiseen tuntiin jaetun elokuvan juoni kulkee kohti globaalisti odotetun sovelluksen, appin räjähtävää tuhoa. Pääpahis, jonka nimeäkään en spoilerivaaran vuoksi paljasta, johtaa hieman Applea muistuttavaa firmaa – joka on tuhottava, jotta ihmiskunta saa elää. Ilmeisintä retroa ja itsetietoisuutta ovat onelinerit ja dialogi, jotka katsojasta riippuen joko toimivat tai sitten vaikuttavat vain kummallisilta (vrt. Big Game). Hiippaillaan campin rajalla, jota T-800:n läpät koskettelivat jo vuonna 1984.
Tällaista tapahtuu harvoin: jatko-osa 24 vuotta vanhalle elokuvalle on tehty tyylillä. Käsikirjoittajat Laeta Kalogridis (Shutter Island) ja Patrick Lussier (Drive Angry) ovat sisäistäneet olennaisen siitä, mikä teki Cameronin Terminatoreista niin hyviä. Tehostepuolella ei enää voida samaan tapaan yllättää, eikä Taylor ole toimintaohjaajana Cameronin veroinen, mutta Genisys on elävä tarina. Vaikka se ei esitä älykästä, juoni perheteemoineen kulkee salaälykkäästi.
Jai Courtneyn esittämä Kyle Reese on elokuvan heikoin lenkki: hahmo esitellään vähän turhan pölhönä. Emilia Clarke puolestaan tekee sujuvan tulkinnan erilaisen elämän kokeneesta Sarah Connorista, jonka ikää en tosin aivan ymmärrä. Näyttelijöistä yllätti vain viime aikoina lähinnä hyvin heikoissa esityksissä tarponut Schwarzenegger, jolle on kirjoitettu yksi hänen uransa parhaista rooleista.
Nautin Terminator: Genisysistä suuresti. Elokuva vertautuu Casino Royaleen. Siinä missä todella väsynyt Bond-franchise herätettiin taas henkiin Bond-elokuviksi aivan yllättäen yhdeksän vuotta sitten, Terminator: Genisys onnistuu olemaan kutakuinkin se kolmososa, jonka Terminator -elokuvasarja ansaitsee.
Myönnän tämän kokemuksen jälkeen pohtivani erästä toista franchise-rebootia yhä enemmän. Olisiko Star Wars: The Force Awakens jopa odotuksien arvoinen?
Vinkki: älkää missään tapauksessa menkö katsomaan 3D-versiota. Tämän elokuvan jälkikäteen luotu kolmiulotteisuus on aivan skeidasti tehty ja aivan turhaa.