Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvien tulevaisuus: romahtaako bisnes, kuten Spielberg ja Lucas julistavat?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 13.6.2013 13:15

Steven Spielberg ja George Lucas luennoivat kalifornialaisessa elokuvakoulussa ja maalasivat piruja seinille: teollisuus romahtaa ja lippujen hinnat jopa kymmenkertaistuvat. Mistä on kyse?

Lyhyesti: osin todellisista riskeistä, osin vanhojen setien höpinöistä.

Helsingin Sanomat otsikoi jutun sensaatiohakuisesti: Spielberg ja Lucas ennustavat romahdusta elokuvabisnekseen – ”Leffalipun hinnaksi 40-112 euroa”. Varietysta voi lukea alkuperäistekstin, jossa Lucas spekuloi muun muassa aivoimplanttiviihteellä.

Realistisesti juttu käsittelee kuitenkin yksinomaan Hollywoodin viime vuosien bisnesmallia. Hollywood tarkoittaa kuutta suurta studiota, ja ennen vanhaan ne olivat melkein yhtä kuin amerikkalainen elokuva-ala.

Eivät enää.

Hollywoodin bisnesmalli on tosiaan vaikeuksien äärellä. Elokuvia tehdään vähemmän ja vuoden muutamaan jättituotantoon, tentpoleen, pistetään yhä suurempia summia. Kärjessä ovat supersankari- ja muut tehosteleffat, joiden kohdeyleisö on nuorta.

Tämä kaikki munat yhteen koriin -ajattelu voi kiistatta johtaa romahdukseen, kun yksi leffa (kaikki markkinointikulut mukaanlukien) saattaa maksaa 400 miljoonaa euroa. Tällaisen ”teltankepin” täysfloppaaminen voisi kaataa kyseisen studion.

Maailmanlaajuisesti katsottuna tilanne ei silti ole kovin hälyttävä. Suomen viime vuoden 30 katsotuimmasta elokuvasta 15 oli puhtaasti Hollywood-studioiden tuotantoja.

Tuosta top-listasta voi todeta monta seikkaa. Hollywoodin rinnalle on Yhdysvalloissakin kasvanut yhä näyttävämpää riippumatonta tuotantoa, ja se ei tarkoita ainoastaan art housea eli aikuisten haastavaa draamaa, vaan myös viihdettä. Nuorison suosimat Twilight– ja Nälkäpeli -elokuvasarjat ovat mini-major-tuotantoyhtiöiden tuotantoja, samoin The Expandables 2. Kolmenkymmenen katsotuimman joukkoon mahtui myös puoli-Hollywood-hitti Hobitti sekä brittiläinen Rautarouva.

Elokuvateollisuuden globalisoituminen tarkoittaa myös paikallisten tuotantojen merkityksen kasvua monissa maissa – kuten Suomessa. Viime vuoden top 30:sta meillä kotimaisia elokuvia oli peräti 10.

(Viime vuosi ei ollut erityisen poikkeuksellinen: top 30-listalla vuonna 2011 oli 20 Hollywood-tuotantoa, kaksi eurooppalaista elokuvaa, kaksi amerikkalais-eurooppalaista independent-tuotantoa sekä kuusi kotimaista.)

Hollywood puolestaan saa piratismin vuoksi menetetyille tuloille kompensaatioita kehitysmaista, joissa elokuvissakäynnit ovat kasvaneet räjähdysmäisesti (The Hollywood Reporterin juttu). Kiinan markkinat kasvavat pian maailman suurimmiksi, ja kyllä sinnekin Hollywood-hitit kelpaavat.

Spielberg kertoi, ettei Lincolnille ollut löytyä rahoitusta. Siitä tuli kuitenkin muhkea hitti – maailmanlaajuiset leffateatterituotot jo yli 200 miljoonaa euroa – mitä tuskin jätetään Hollywoodissakaan huomiotta. Aikuisemmillekin elokuville on yleisönsä, nyt ja tulevaisuudessa.

(Sitä paitsi television ja teatterielokuvan ero ei ole enää selkeä: Steven Soderberghin HBO:lle tekemä Behind the Candelabra on elokuvallisempi kuin Lincoln, kuten Mikko Pihkoluoma Facebookissa totesi. Kun se syksyllä Euroopassa tulee leffateattereihinkin, odotan sen menestyvän täällä paremmin kuin Lincoln, vaikkei päähenkilö tutumpi ole.)

Lucasin tuottaman sotaleffa Red Tailsin heikkoa menestystä ja levitysvaikeuksia taas selittää se, että elokuva on valitettavasti paska.

Lucasin heitto elokuvalippujen noususta 40-112 euron hintaisiksi eli Broadway-lippujen luokkaan onkin sitten ihan lämpimikseen puhumista, ellei kyse ole useiden kymmenien vuosien tähtäimestä. Elokuvissa käynti ei ole kääntynyt nimittäin vieläkään laskuun, joten miksi muuttaa koko bisnesmalli? Supervarusteltuja IMAX-teattereitakaan ei ole Yhdysvaltojen ulkopuolelle levinnyt toivottuun tapaan.

On ironista, että nyky-Hollywoodin tentpole-malli on nimenomaan tämän kaksikon ansiota. Lucasin Tähtien sota aloitti uuden, yhä lapsellisemman Hollywoodin ajan, jolle veijarit nyt itse ennustavat loppua.

Siinä parivaljakko on varmasti oikeassa, että Hollywood tekee itselleen hallaa, jos se tuuttaa markkinoille yhtä ja samaa, kuten sarjisleffoja ja Tähtien sota-jatko-osia. Sekä siinä, että video-on-demand on tulevaisuuden vahva bisnesjuttu – tosin Lucas kutsuu sitä vanhanaikaisesti internet-televisioksi. Jäisi jo eläkkeelle höpisemästä, kun kerran myi Lucasfilminkin.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mutta jos Fincherin, Soderberghin ja nyt Spielbergin kaltaiset tekijät ovat kehumassa Netflixin ja HBO:n antamaa taiteellista vapautta, niin voi olla, että ns. vaihtoehtoinen (tai aikuiseen makuun tehty laatudraama) elokuvatuotanto on jatkossa aivan jotain muuta kuin elokuvateattereissa nähtäviä julkaisuja.

Haastattelujen perusteella Netflix ei halunnut puuttua House of Cardsin sisältöön tavalla, joka on arkipäivää Hollywoodissa jopa Fincherille, jota velvoittaa ainakin kestorajoitukset (esim. Social Networkin piti olla alle kaksituntinen). Samaa sanoi Fincherin ystävä Soderbergh (jolle Fincher näyttää ensimmäisten joukossa rough cutin) HBO:sta, jolle hän ohjasi Cannesissa kilpailleen Behind the Candelabran.

Juurihan tässä uutisoitiin että World War Z:aan on tarjolla 50 dollarin lippu, jolla saa mm. ladata leffan myöhemmin.

Itseäni arveluttaa toi Hunger Games. Eka oli menestys, mutta jotenkin ajattelen (ilmiötä tuntematta) että seuraavat leffat ei ehkä yleisöä kiinnosta. Siis kävisi kuten Narnia-elokuvien kanssa, ensin menestys, sitten pettymys. Ja jäisi tarina kesken.