Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvien katsojaluvut – taivas ja helvetti, kunnia ja häpeä

Blogit Kuvien takaa 18.1.2012 08:01
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Elokuvien katsojaluvut: ikuinen riesa ja loputon kiinnostuksen kohde. Juu, minäkin olen riippuvainen. Täysi addikti. En tule enää toimeen ilman viikonlopun katsojatilastoja. En vitsaile.

Katson aina viikon alkupuolella Box Office Mojon saitilta, miten leffat ovat viikonloppuna pärjänneet Suomen teattereissa. Olennaistahan ei ole välttämättä kokonaiskatsojaluku, vaan yleisön jakautuminen per valkokangas: vastasiko elokuva maahantuojan tai Los Angelesin päämajan viisaiden odotuksia vai ei.

Ei sillä väliä ole, mikä menestyy – paitsi suhteessa siihen, kannattiko levittää, kannattaako tekijän seuraavaa yrittää näillä markkinoilla, kannattaako saman valtion filmituotannon seuraavaa helmeä yrittää ehdottaa meikäläiselle art house -yleisölle et al, et al. Ydin on tämä: jos se toimi, tapaamme samat elementit ja piirteet toistekin. Jos tämä laatu ei skulaa, siihen suhtaudutaan jatkossa varovaisemmin.

Suomessa on omat listansa, mutta vapaana toimittajana en ole heittäytynyt maksamaan näistä exceleistä, koska todellisen hätäpaikan tullen joku tuttavani saattaa – mainittakoon, että toki vain kauhistuttavan, kohtuuttoman ja epäinhimillisen kiristyksen seurauksena – jopa vuotaa ao. tiedot ilmaiseksi.

Jep, vaikka olen näennäisesti objektiivinen ”elokuvakriitikko” (ikään kuin tämä olisi ihmisen määrittelevä käsite), välitän elokuvista joista nyt satuin pitämään ja vähemmän niistä, joille sanoin mielessäni selavii. Olennaista: olin iloinen kun sain tietää, että Elite Squad 2 meni viime viikonloppuna kolmella esityskopiollaan hyvin, ja kyllä pänni, kun kuulin, miten huonosti Artturi Joululle Suomessa syksyllä kävi. Olen emotionaalinen, en niin kauhean objektiivinen.

Hirvittävä on tämäkin paljastus: moderni lipunmyyntitilasto ja sitä seurannut kehityskulku ovat Stanley Kubrickin keksintöä. Muutama vuosi tuota kuvailtua prosessia myöhemmin kehitys johti Tähtien sotaan ja tässä sitä ollaan!

Voimme siis syyttää Kubrickia muutama vuosi myöhemmin alkaneesta blockbuster-kulttuurista.

Anteeksi että blogikirjoitukseni otsikossa on viikon sisään kahdesti sana häpeä. Eivät liity toisiinsa.

Halleluja, syy on niiden itsensä: Kubrick kaivoi elokuvataiteen haudan. Sika. Emme me, jotka ovat katsojatilastoista joskus kiinnostuneet. Emmehän?