Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvien katsojaluvut – taivas ja helvetti, kunnia ja häpeä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 18.1.2012 08:01

Elokuvien katsojaluvut: ikuinen riesa ja loputon kiinnostuksen kohde. Juu, minäkin olen riippuvainen. Täysi addikti. En tule enää toimeen ilman viikonlopun katsojatilastoja. En vitsaile.

Katson aina viikon alkupuolella Box Office Mojon saitilta, miten leffat ovat viikonloppuna pärjänneet Suomen teattereissa. Olennaistahan ei ole välttämättä kokonaiskatsojaluku, vaan yleisön jakautuminen per valkokangas: vastasiko elokuva maahantuojan tai Los Angelesin päämajan viisaiden odotuksia vai ei.

Ei sillä väliä ole, mikä menestyy – paitsi suhteessa siihen, kannattiko levittää, kannattaako tekijän seuraavaa yrittää näillä markkinoilla, kannattaako saman valtion filmituotannon seuraavaa helmeä yrittää ehdottaa meikäläiselle art house -yleisölle et al, et al. Ydin on tämä: jos se toimi, tapaamme samat elementit ja piirteet toistekin. Jos tämä laatu ei skulaa, siihen suhtaudutaan jatkossa varovaisemmin.

Suomessa on omat listansa, mutta vapaana toimittajana en ole heittäytynyt maksamaan näistä exceleistä, koska todellisen hätäpaikan tullen joku tuttavani saattaa – mainittakoon, että toki vain kauhistuttavan, kohtuuttoman ja epäinhimillisen kiristyksen seurauksena – jopa vuotaa ao. tiedot ilmaiseksi.

Jep, vaikka olen näennäisesti objektiivinen ”elokuvakriitikko” (ikään kuin tämä olisi ihmisen määrittelevä käsite), välitän elokuvista joista nyt satuin pitämään ja vähemmän niistä, joille sanoin mielessäni selavii. Olennaista: olin iloinen kun sain tietää, että Elite Squad 2 meni viime viikonloppuna kolmella esityskopiollaan hyvin, ja kyllä pänni, kun kuulin, miten huonosti Artturi Joululle Suomessa syksyllä kävi. Olen emotionaalinen, en niin kauhean objektiivinen.

Hirvittävä on tämäkin paljastus: moderni lipunmyyntitilasto ja sitä seurannut kehityskulku ovat Stanley Kubrickin keksintöä. Muutama vuosi tuota kuvailtua prosessia myöhemmin kehitys johti Tähtien sotaan ja tässä sitä ollaan!

Voimme siis syyttää Kubrickia muutama vuosi myöhemmin alkaneesta blockbuster-kulttuurista.

Anteeksi että blogikirjoitukseni otsikossa on viikon sisään kahdesti sana häpeä. Eivät liity toisiinsa.

Halleluja, syy on niiden itsensä: Kubrick kaivoi elokuvataiteen haudan. Sika. Emme me, jotka ovat katsojatilastoista joskus kiinnostuneet. Emmehän?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jos olisin blogisti, kirjoittaisin seuraavasti: Leffateattareissa elokuvaa ennen olevissa mainostrailereissa esitetään Tarja Halosesta tehtävää elokuvaa. Mitä järkeä on viedä dokumenttia tyyliin ”YLE Ajankohtainen kakkonen” elokuviin? Kuinkahan monta kymmentä ihmistä tuon elokuvan käykään teatterissa katsomassa? :

Ehkäpä asian taustalla on Vesku-dokumentin suosio. Veskulla on nyt sentään oikeasti värikkäitä ja ennen kuulemattomia tarinoita kerrottavanaan. Huumorin puolesta mahiksia on ainoastaan, jos tykkää tahattomasta komiikasta. Senkin tosiaan ovat Ruonansuun Jope ja muut imitaattorit jo parodioineet.

Artturi Joulusta ei tainnut olla Finnkinon teattereissa tarjolla lainkaan originaaliversiota.
Luulisin sen yksinään pudottavan ison osan aikuisyleisöä automaattisesti veks.

Eipä kyllä Artturi Joulu ollut Suomessa lainkaan originaalina. Eli ei Finnkinoa voi siitäkään syyttää, levittäjälle palautetta siinä vaiheessa !

Mike Kaplanin juttu Kubrickista oli minulle uutta tietoa. Ei ihme, että Kubrick oli niin hyvää pataa Warner Bros. -yhtiön kanssa.

Tieto on löytynyt jo vuosikymmen ajan esim Baxterin Kubrick-elämäkerrasta.

Kubrickin teatteritilastoja hyödyntävä markkinointimatematiikka otti kaiken irti tietotekniikasta ja muutti seuranta- ja tilastointitapoja. Mutta kyllä sitä ennenkin on elokuvia myyty ja levitetty onnistunein tuloksin – ja omintakeisin tulokulmin.

Stephen Rebellon vuonna 1990 ilmestynyt Alfred Hitchcock and the Making of Psycho (josta ollaan tekemässä elokuvaa vuodeksi 2013 pääosissa Anthony Hopkins Hitchcockina ja Helen Mirren ohjaajan käsikirjoittajavaimo Alma Revillenä) luettelee syitä Psykon huikealle menestykselle:

Hitchcock keskittyi mainonnassa ei suuriin tähtiin, joita elokuvassa ei ollut, vaan sen nimen kirjasintyypin luovaan designiin julisteissa ja mainoksissa

Julisteissa ei käytetty Saul Bassin suunnitteleman elokuvan title sequencen kirjasintyyppiä – jota pidettiin julisteisiin liian vaikealukuisena Vertigon esimerkkiä säikähtäen. Sen sijaan valittiin Robert Blochin ”alkuteoksen” kannen tyylinen design, jossa Psykon nimi koostui paksuista, murtuneista kirjaimista

Julkisuuteen laskettiin stillejä, joissa Janet Leigh seisoi tai makasi vain rintaliiveissä ja alushameessa, vastanäyttelijä John Gavin ilman paitaa. Ensi kerta, kun niin uskallettuja kuvia käytettiin valtavirran yleisölle kohdistetussa elokuvassa.

Hitch ei näyttänyt Psykoa etukäteen kriitikoille, mikä oli vastoin kaikkia entisiä käytäntöjä (Hitchcock ei halunnut spoilereita yleisön tietoon etukäteen).

MCA-yhtiön johtaja Lew Wasserman neuvoi Hitchcockia varaamaan tuhansittain teattereita ympäri maata heti kahdessa New Yorkin teatterissa järjestetyn ennakkoesityksen jälkeen. Tarkoituksena oli varmistaa, että mikäli sanan kiertäminen ei toimisikaan elokuvalle edulliseen suuntaan, Hitchcockin nimi sinällään kuitenkin toisi katsojat saleihin ainakin parin viikon ajaksi. Näin mahdollisimman laaja samanaikainen levikki pelastaisi elokuvan ainakin omilleen (elokuva oli tuotettu alle miljoonalla dollarilla Hitchcockin tv-sarjatyöryhmällä).

Toisena vanhojen käytäntöjen vastaisena keinona Hitchcock pakotti teatterit estämään katsojilta pääsyn elokuviin kesken näytökseen. Yleisö Yhdysvalloissa oli tottunut astumaan sisään milloin vain ”kesken ohjelman”, joka koostui trailereista, lyhytelokuvista ja tuplaesityksistä, mikä jatkui nonstoppina.

Hitchcock asettui itse keskipisteeksi kolmeen traileriin. Niissä ei nähty kohtauksia elokuvasta, vaan vierailukierroksesta Batesin motelliin – oppaana Hitch itse. Lisäksi tehtiin kaksi teaseriä sanomana ”Ketään ei päästetä sisään kesken näytöksen!” ja ”Älkää kertoko elokuvan loppua, se on ainoa, mikä meillä on!”.

Hitchcock nauhoitti omalla äänellään myös tusinan verran radiomainoksia. Robert Blochin Psykon taskukirjapainos julkaistiin ensi-illan alla uudella kansikuvalla, joka korosti yhteyttä Hitchockin elokuvaan – tie-in!

Asiantuntemukseni ei riitä päättelemään kuinka vertailukelpoisia eri-ikäisten elokuvien Yhdysvaltain kassatulot ovat, mutta eri lähteet ilmoittavat seuraavia lukuja (suluissa mainittu elokuvan budjetti):

Psyko USD 32 miljoonaa (USD 807.000), 2001: Avaruusseikkailu USD 56 miljoonaa (USD 10.500.000), Kellopeli Appelsiini USD 26 miljoonaa (USD 2.200.000). Sekä Hitchcockin filmi että Kubrickin Avaruusseikkailu olivat tekovuosiensa eniten tuottaneita filmejä ilmestymisvuonnaan. Silti suhteutettuna budjettiin, Psyko vetää pitemmän korren.

HB: Nice story bro, mutten tiedä, miten liittyy katsojalukuhysteriaan.

KK: Ajattelin modernia elokuvakampanjointia ja tuota blockbuster-kulttuuria, joka syntyi kyllä jo ennen Kubrickin elokuvia – niin kuin ilmaisukin.

Wikipedia: ”Before Jaws set box office records in the summer of 1975, successful films such as Quo Vadis (1951 film), The Ten Commandments (1956 film), Gone With the Wind, and Ben-Hur were called blockbusters based purely on the amount of money earned at the box office. Jaws is regarded as the first film of New Hollywood’s ’blockbuster era’ with its current meaning, implying a film genre.”

Megamenestyksiä oli siis ennen Tappajahaita, mutta se varsinainen blockbuster-KULTTUURI on kyllä alkanut vasta vuoden 1975 jälkeen. Kuten tuossa lainaamassasi sitaatissa tulee ilmi, isoja hittielokuvia oli ennen sitä aika vähän, mutta jos katsot mitä tahansa ”kaikkien aikojen suurimmat hitit” -listausta, niin isot modernit blockbusterit hallitsevat listoja. Old School -blockbustereita on vain murto-osa.

Pässi: Kuten sanoin aiemmin, minulla ei ollut vertailulukuja eri aikojen tuotoista inflaation suhteen. Nyt on.

Esimerkiksi nämä elokuvat ovat tienanneet enemmän kuin Avatar: Kymmenen käskyä, Takaikkuna, Kwai-joen silta, Ben Hur, Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Kultasormi, The Sting, Bambi, Villiä hurjempi länsi, Sound of Music, American Graffiti.

Osattiin sitä ennenkin tehdä kassamenestyksiä. Tuulen viemää on edelleen eniten Amerikoissa rahaa kerännyt elokuva – ennen Tähtien sotaa

(TOP 100 FILMS OF ALL-TIME (Domestic Gross)(Adjusted for Inflation)
http://www.filmsite.org/boxoffice.html
http://movies.amctv.com/movie-guide/top-100-blockbusters.php