Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvien katsojaluvut: listahullujen kansanhuvia, vedonlyöntikohde ja tienaamiskeino

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 4.6.2010 06:29

Suomessa on hyvin vähän elokuvablogeja. Olen jokseenkin huvittunut siitä, että yksi niistä aktiivisemmin päivittyvistä ja edes jonkinlaista omaa pohdintaa sisältävistä käsittelee Hollywood-elokuvien viikonloppukatsojamääriä USA:ssa.

Box Office Poison on siis suunnattu alan ammattilaisille – vai hetkinen, eikö sittenkään? Kenelle sitten?

Ovatko Yhdysvaltojen katsojaluvut ja viikonlopun maaliintulojärjestykset tosiaan jo kansanhuvia Suomessakin?

Toki Niku Hooli myös spekuloi ja analysoi (joskaan ei kovin syvällisesti: ”Kummastakin on tullut suuria hittejä, koska yleisö on pitänyt niistä. Monet jopa rakastaneet niitä. Niitä on käyty katsomassa viikko toisensa jälkeen ja niitä on suositeltu kavereille”, hän pohti Titanicin ja Avatarin sukseeta).

Kirjoitin elokuvista ravihevosina jo puolitoista vuotta sitten, eikä tässä nyt ole paljoa lisättävää.

Ovatko elokuvat aiheena niin vaikea, että niitä tekee mieli lähestyä vain dollaritaulukoiden ja matemaattisten listojen kautta?

”..how would the cultural landscape surrounding modern films be different if we didn’t know the grosses for films like Iron Man, New Moon, and Fantastic Mr. Fox? Would we still generally come to perceive the last film as the odd kid out, as a risky gamble, weeks, hell months, before it was released? If we didn’t see and hear countless times over a weekend that a film failed to score a big blockbuster opening, would our perception of a film like Fox, no matter how much we liked it, improve? In the days since Fox opened, most of the praise I’ve heard has been mixed with a nearly eulogizing disappointment regarding its box office numbers”, pohti Hunter Stephenson taannoin Slashfilm-blogissa.

Ajattelisimmeko elokuvia ja elokuvateollisuuttakin eri tavalla, jos katsojaluvut eivät olisi kisailun aihe?

Toisaalta Yhdysvalloissa katsojaluvuista on jo pitkään voinut lyödä vetoakin. Ja se oli vasta alkua.

Pian leffojen menestyksistä käydään siellä jo futuurikauppaa – pörssityylinen kaupankäynti elokuvien tuotto-odotuksilla hyväksyttiin huhtikuussa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Film Commentin tämän vuoden March-April numerossa oli kattavan vuoden 2009 talouskatsauksen päätteeksi aika osuva kritiikki vähän samasta aiheesta, joskin pääkritiikki kohdistuu nimenomaan ensimmäisten viikonlopputulojen ennustuskykyyn, kirjoittajana Donald Wilson:

”It seems worth throwing a scalding cupful of criticism at the barely post-pubescents now responsible for box-office coverage at many trade publications and websites. Of late it’s become à la mode to breathlessly report weekend tallies and rank per screen averages, reading these figures like tea leaves and divining wild inaccuracies about a given film’s performance from numbers only valuable on a very superficial level. Those who’ve worked in the business any length of time recognize that theatrical distribution is a marathon, not a sprint, and opening-weekend per-screen averages are a weak proxy for how films will perform over their lifetimes. Terminator Salvation was derided as a failure after its opening weekend, then quietly ground out $125 million in gross. The studios know: money is money no matter how and where and whence it comes.”

Looginen kehitys. Parasta Sex and city 2:essa on sen menestys. Ei Finnkino voi siitä muuten ylpeillä, kuin kehumalla 100k katsojasta viikossa.

Eikö muka katsojatilastoista voi analysoida myös kulttuuria, missä yhteiskunnassa mennään, mitä ihmiset haluavat? Mielenkiintoisia minusta.

”Eikö muka katsojatilastoista voi analysoida myös kulttuuria, missä yhteiskunnassa mennään, mitä ihmiset haluavat? Mielenkiintoisia minusta.”

Toki voi.

Uutuuselokuvien jokaviikkoinen samalle viivalle asettaminen (niiden koosta ja tavoitteista riippumatta) ja voittajien/häviäjien nimeäminen vain talousperustein on kuitenkin kyseenalaista, ja siitähän näissä box offfice-jankutuksissa on kyse. Harmillista, jos ne (helppoudellaan) vievät tilaa sisällöllisemmästä elokuvauutisoinnista.

Törmäsin tähän kirjoitukseen vasta nyt, vaikka olenkin seurannut blogiasi melko säännöllisesti.

Olen itse seurannut box office -listoja jo yli 10 vuotta säännöllisesti. Innostuin niistä aikana, jolloin katsoin oikeastaan elokuviakin paljon enemmän kuin nyt. Nykyään uutuusleffoille on vähemmän aikaa, mutta lipputulojen ja muunkin viihdebisneksen seuraaminen on edelleen aktiivista. Tämä on melko huvittavaa sinänsä.

En oikein itsekään osaa selittää, mikä box office -tuloksissa kiinnostaa. Minusta on vain yksinkertaisesti mielettömän koukuttavaa seurata, mitä elokuvia ihmiset käyvät katsomassa ja miten niitä yritetään heille markkinoida.

Elokuvat ovat miljardibisnes, mutta sellaisena helvetin hankala ja arvaamaton. On hauskaa seurata, mitä juttuja Hollywoodissa yritetään breikata, ja miten maksava yleisö niihin reagoi.

Mitä tulee tuohon siteeraukseen Cameronin elokuvista, niin pyrin alkuperäisessä tekstissä tuomaan esille sen, että James Cameron ei suinkaan ole mielestäni laskelmoiva ja varman päälle pelaava ohjaaja. Hänen elokuvansa eivät myöskään ole menestyneet vain loisteliaan markkinoinnin ansiosta, vaan niistä on aidosti pidetty.

Koko kirjoituksen voi lukea osoitteesta
http://box-office-poison.blogspot.com/2010/02/avatar-kymmenetta-viikkoa-maailman.html

terv. Niku Hooli