Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvien käännösnimistä, osa 1: Juliette Binoche-romantiikkaa vai Abbas Kiarostamin taidetta?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 4.3.2011 06:31

Iranilaisen Abbas Kiarostamin ensimmäinen englanninkielinen (pääosin) elokuva Copie Conforme on saanut Suomessa nimekseen Iltapäivä Toscanassa. Minusta se on ihan ok, vaikka alkuperäisnimen monitasoiset merkitykset korvataan geneerisellä tapahtumakehyksen luonnehdinnalla ja ulkokohtaisella eksotiikkalupauksella.

Miksi se on ok?

Koska en usko, että juuri kukaan menisi katsomaan elokuvaa, jonka nimi on ”Aidoksi todettu jäljennös” tai ”Varmistettu kopio” tai mitä vielä. Myös englanninkielinen Certified Copy on luontevampi kuin tuollaiset. Meillä ei tietääkseni ole termiä, jossa merkityssisältö toistuisi noin ytimekkäästi.

Olisi tuo suomalainen nimi varmaan parempi voinut olla, mutta mikäpä olisi täydellistä.

Elokuvan nimen täytyy kuulostaa luontevalta. Suorat käännökset eivät aina toimi. Klanginkin täytyy olla hyvä, ei välttämättä kaunis mutta sulava. Ranskan- ja englanninkieliset nimet kuulostavat sujuvilta, samoin Iltapäivä Toscanassa. ”Aito jäljennös” – ei.

On hyvä, jos tyylilaji välittyy nimestä. Onko romantiikasta ja eskapismista vihjaava nimi Iltapäivä Toscanassa harhaanjohtava, koska kyseessä on suhteellisen ”vaikea” teos? Ei välttämättä. Joku saattaa pettyä, kun elokuvassa ei ole selkeää amerikkalaistyylistä juonta, mutta kyllä se muuten antaa mitä lupaa.

Vaikeampi nimi olisi toki antanut ymmärtää, että tämä ei ole ihan helpointa katsottavaakaan.

Harhaanjohtamista on sen sijaan vaikkapa elokuvan amerikkalainen traileri, joka muun muassa asiaankuulumatonta hempeilymusiikkia korostaen luo täysin vääränlaisen kuvan. (Sikäläiset cinefiilit kyllä taas pääsevät tyylilajista kärryille, kun trailerin ensimmäinen kriitikkositaatti on The New Yorkerin intellektuelli-partasuu Richard Brodylta. Se on jo liki yhtä yllättävää kuin Peter von Bagh kehuisi vuolaasti ensi-iltaelokuvaa – tosin hän ei taida uusista elokuvista lainkaan kirjoittaa.)

Jenkkitraileri on kerta kaikkiaan naurettava.

Elokuva ei ole. Suosittelen (en popcorn-jengille).

Iltapäivä Toscanassa ensi-illassa 18.3.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olisi myös kiva, jos suomalaisessa ohjelmistossa näkyisivät nimet Musta joutsen, Tämän jälkeen, Rakkautta ja muita lääkkeitä, Turisti, Riitti, Jossakin ja Paluutie. Tv-lähetyksissähän noita sitten usein jälkisuomennetaan. Brighton Rock -romaanin suomalainen nimi Kiveä kovempi olisi ollut hauska, kun ohjelmistoon oli tulossa Kova kuin kivi.

AA: ”Brighton Rock -romaanin suomalainen nimi Kiveä kovempi olisi ollut hauska, kun ohjelmistoon oli tulossa Kova kuin kivi.”

Toden totta!

”Tv-lähetyksissähän noita sitten usein jälkisuomennetaan.”

Ylen lähetyksissä, ei kai niinkään kaupallisten kanavien. In the Mood for Lovestahan tuli Rakkaus käy taloksi. Siitä en oikein pitänyt.

”Riitti”

Ehdin miettiä, että eikös Enough ole jo vuosia vanha elokuva, kunnes muistin mistä on kyse.

En tykkännyt yhtään siitä kun vuonna 2008 kotimaisen leffan nimeksi tuli Erottamattomat (ohjaus: Hanna Maylett, osissa Miina Haapkylä, Tiina Lymi & co.) kun minusta Erottamattomat on vain ja ainoastaan David Cronenbergin leffa (alkuperäisnimeltään Dead Ringers). Joutuu tarkentamaan ettei tosiaankaan tarkoita sitä kotimaista – tai päinvastoin. Toki ymmärrän, että alkaa nimet maailmasta loppumaan kesken, mutta silti.

Kutsun itse Black Swania itsepintaisesti Mustaksi joutseneksi.

Vielä enemmän joutuu tarkentelemaan kun puhuu Cronenbergin Crashista ettei vaan tarkoita sitä Paul Haggisin kammottavaa Oscar-voittajaelokuvaa.

Hauskoja on myös monet jännärien nimisuomennokset tyyliin: Kuoleman enteet, Kauhun portailla ja vastaavat tusinanimikkeet joita ei nimien perusteella osaa erottaa toisistaan.

Bret Easton Ellisin romaaniin perustuva Rules of Attraction osattiin meillä päin ”suomentaa” iskevästi elokuvaksi Fuck the Rules.

Helvetin hienoa.

Nimien suomentaminen on vaikea laji. Jossain lienee yksi suomentajanplanttu joka vastaa kaikista kyttä- tai jengi-liitteisistä nimistä.

Kun nimiin ladataan kaksois- tai jopa kolmoismerkityksiä, niiden kääntäminen alkaa olla jo todella vaikeaa. Itse olin todella pettynyt päätökseen suomentaa Road to Perditionin nimi suoraan Matkalla Perditioniin.

Ruotsissa ensi-iltaan tulee myös pian elokuva Möte i Toscana ja muistan kuinka ohitin sen pitkään selaillessa tulevia ensi-iltoja, kunnes tajusin mikä leffa on kyseessä :) Tulee hieman sellainen europudding-romanssi mieleen tosta nimestä. Tuntuu, että I Am Loven suomenkielisellä nimellä Rakkautta italialaisittain haettiin vähän samantyyppistä Välimeren eksotiikkaa – ”Olen rakkaus” olisi minusta ollut ihan luonteva.

Klassikoista: Huuliharppukostaja on sinänsä vetävä suomennos, mutta suorastaan rikollinen spoilaus.

Black Swanin olisi tosiaan aivan hyvin voinut suomentaa Mustaksi joutseneksi. Minua hieman rasittaa se, että leffojen nimet pidetään englanninkielisinä Suomen levityksessä, jos helppo suomenkielinen vastinekin olisi helppo repäistä.

Joskus kyllä huvittavat täysin erilaisiksi käännetyt nimet. Hyvä esimerkki nyanssien katoamisesta on takavuosien Peter Weir -elokuva Rakkaus veitsenterällä. Nimi ei välitä lainkaan sitä mitä alkuperäinen nimi The Year of Living Dangerously, joka viittaa, paitsi leffan päähenkilön vuoteen Indonesiassa vallankappausvuonna 1965, myös kuuluisaan Sukarnon itsenäisyyspäivän puheeseen 1964, jossa hän käytti italialaista fraasia ”vivere pericolomente” – elää vaarallisesti.

Elokuvien nimistä Suomen levityksessä taitavat päättää yleensä maahantuojat tai alkuperäiset (hollywoodilaiset) levittäjät. Puuttumatta siihen, miten hyvin tai huonosti elokuvien nimiä käännetään, elokuvaotsikoiden kääntämättä jättäminen pitäisi kieltää lailla.

Oma lempisuomennokseni on pikkupojasta saakka ollut Seikkailujen sankarit (The Man Who Would Be King).

Pidän myös itsepintaisesti hauskana puhua Braveheartista ainoastaan nimellä Taipumaton.

Tavallaan tylsää, ettei leffojen nimiä enää suomenneta. Ei voi enää naureskella niille. Hauskoja esimerkkejä ovat:

Kuumat kinkut
Tyttölaakso
Jännät suhteet
Ohjelmoidut lihakset
SOB – Sekoilijan Otollinen Bisnes
K.J.S: – Kuollut jo saapuessaan
Mekko hampaissa – vipinää virsuissa!
Whisky vierii länteen
Svengijengi vauhdissa jälleen
Luotikuja
Rajut kaverit
Murhaajan synkkä varjo

Eero L, mikä esimerkiksi seuraavissa on hauskaa – paitsi että ne ovat suomenkielisiä (ehkä se riittää naurettavaksi)? Minusta ne sopivat ao. elokuville hyvin.

Tyttölaakso
Ohjelmoidut lihakset
SOB – Sekoilijan Otollinen Bisnes
K.J.S: – Kuollut jo saapuessaan
Whisky vierii länteen
Luotikuja
Rajut kaverit

Spoilauksista se rikollisin taitaa kuitenkin olla Shawshank Redemptionin suomalainen nimi Rita Hayworth – avain pakoon.

Jos elokuva on näkemättä, hyppää seuraavaan viestiin.

*

Ok, sillä nimellähän Stephen Kingin novelli aikanaan Suomessa julkaistiin, mutta kun elokuvassa koko pako tulee yllättäen ”kiven takaa” ja siihen asti se on vankilaelämän ja vankien hiljalleen kohenevien olojen kuvausta. Nimi vie yllätykseltä pohjan.

Kalle Kinnunen kirjoitti:

Eero L, mikä esimerkiksi seuraavissa on hauskaa – paitsi että ne ovat suomenkielisiä (ehkä se riittää naurettavaksi)? Minusta ne sopivat ao. elokuville hyvin.

En välttämättä muuttaisi nimiä, mutta on niissä jotain herttaista, menneen maailman tuntua. Kai sitä on jo tottunut liiaksi nimien suomentamattomuuteen.

Näitä luetaan juuri nyt