Elokuvien ensi-iltasuma on mieltä vailla
Elokuvateatterien avautuessa alkaa ennennäkemätön kilpailu, jossa katsojan tulee olla valppaana.
Rajoitukset ovat väistymässä ja yleisöä odotetaan takaisin elokuvateattereihin.
Onko patoutunutta kysyntää? On ainakin ensi-iltojen kasa. Hyvien elokuvien, myös. Jopa vuoden epäilemättä parhaiden.
Ensi-iltasuma on mieltä vailla.
Esimerkiksi 18. maaliskuuta tulee ensi-iltaan japanilainen Drive My Car (todennäköisin ulkomaisen elokuvan Oscar-voittaja), norjalainen The Worst Person in the World (kovin kilpailija em. kategoriassa), The Lost Daughter (loistava draama), Ennio (kiintoisa 2,5-tuntinen Morricone-dokkari), Moonfall (Emmerichin uusi spektaakkeli eli myös campia ”for acquired taste”), X (Ti Westin ilmeisesti persoonallista laatukauhua) sekä vielä uusin Temosen maalaiskomedia.
Seitsemästä ainakin kuusi on sellaisia, jotka olen joko nähnyt ja joita kehuisin, tai jotka menisin innolla katsomaan valkokankaalta.
Tai siis menisin, jos ehtisin.
Ei olisi vielä ihan tavatonta, että seitsemän eri tavoilla huomionarvoista elokuvaa tulee samana päivänä teattereihin. Maaliskuussa monimuotoisuus ei kuitenkaan oikein näy. Hollywoodista tulee vielä kamaa suhteellisen vähän (tosin maaliskuun alussa saapuvasta The Batmanista voidaan odottaa megaluokan menestystä, joka vallannee kaikki mahdolliset teatterisalit), eikä isoja kotimaisia uskalleta laittaa ensi-iltaan. Edes sitä, milloin yleisörajoitukset ovat väistyneet eli ison ensi-illan edellyttämä normaalihko salikapasiteetti on käytössä, ei tiedä varmuudella kukaan. Markkinointiaikakin olisi kevään ensi-illalle jäämässä onnettoman lyhyeksi.
Tällaista tämä tulee olemaan, ja syksyllä sama uusiksi.
25.3. on vuorossa lähteestä riippuen viisi tai seitsemän ensi-iltaa. Sama tahti jatkuu seuraavina viikonloppuina. Sekä määrää että laatua on enemmän kuin tavallisesti, paljon enemmän.
Kotimaisten ensi-iltojen suma alkaa sitä paitsi vasta näyttäytyä, se on nimenomaan kesän jälkeen. Syksyllä vuoroaan odottaa kolmisenkymmentä elokuvaa. Jotkut niistä ovat olleet valmiita pian kaksi vuotta.
Tilanne on odotetun rajoitusten päättymisen jälkeen paradoksaalinen: kaikkien näivettymisestä siirrytään parhaassakin tapauksessa voittajat syövät hitaat -tilanteeseen, jossa tosiasiassa kaikki tulevat runnelluiksi, toiset vähemmän, toiset enemmän. Kaikki häviävät, myös yleisö, kun elokuvat eivät mitenkään ehdi olla kankailla. Levittäjien tappiot hyperkilpaillussa tilanteessa pätkähtävät aiemman koronakurimuksen päälle, mikä ei voi mitenkään olla hyvä uutinen laatuelokuvien maahantuonnin tulevaisuudelle. Yltiöahkerin katsoja voi periaatteessa voittaa, jos vain jaksaa käydä elokuvissa monta kertaa viikossa.
Jos haluat nähdä nyt jotain, juokse, älä kävele. Itse elokuvien joukossa on hemmetin hyviä teoksia.