Elokuvayhtiöt ja laki ohjaavat piratismiin
Pari viikkoa sitten päätin hankkia niinsanotun miniläppärin. Alle kilon painoista konetta on kätevämpi kantaa mukana pitkiä päiviä ja kätevämpi käsitellä vaikkapa lentokoneessa kuin oikeaa kannettavaa tietokonetta.
Yksi etukäteen ajattelemani käyttötarkoitus oli elokuvien katsominen matkoilla, siis lentokoneessa, junassa tai autossa.
Ostopäätöksen loppusuoralla hoksasin, että eihän miniläppäreissä ole lainkaan dvd-soitinta. Tulisikohan siitä ongelma?
Tietenkin tulee. Omistan yli tuhat dvd-levyä, mutta en voi katsoa niitä uudessa koneessani, vaikka siinä olisi kaikki tarvittavat ohjelmat ja kapasiteetti. Omistamani elokuva-dvd:n sisältöä ei voi kopiosuojausten vuoksi siirtää suoraan koneen kovalevylle, jonne kyllä mahtuisi useiden dvd-levyjen sisältö. (Ulkoisen dvd-soittimen käyttö ei ole kulkuneuvossa mahdollista, kun sille ei ole verkkovirtaa.)
Kopiosuojaukset ovat elokuvayhtiöiden keino muka hillitä piratismia.
Hätä ei ole niin suuri. Sopivalla ohjelmalla voisin purkaa suojauksia ja siirtää elokuvatiedostot ennen matkaa dvd-levyltä miniläppärilleni ulkoisen dvd-soittimen tai toisen koneen avulla.
Valitettavasti tämä on laitonta. Monin osin pähkähullun Lex Karpelan mukaan kopiosuojausten purkaminen on jo sinänsä rikos ja siitä voi saada sakkorangaistuksen. (Tästä on hovioikeuden päätös.)
Oletetaan, ettei poliisi tule valvomaan näperrystäni. Dvd-kopiointi- eli rippausohjelman asentaminen ja opetteleminen on kuitenkin myös työlästä. Ystäväni ihmettelevät, miksen toimi helpoimmalla tavalla ja lataa elokuvia netistä. Siis osallistu piratismiin. Leffojen siirto suoraan läppärille kävisi aivan käden käänteessä, parilla napinpainalluksella. Ilmaiseksi, totta kai. Eikä tämä pelkkä elokuvan netistä lataaminen ole edes sakon arvoinen rikos Lex Karpelan mukaan.
Mietin, onko moraalitonta ladata nettipiraateilta leffa, josta olen jo maksanut ja joka löytyy omasta hyllystäni, mutta jota en voi haluamallani laitteella katsoa dvd:n kopiosuojauksen vuoksi.
En ole vielä koskaan ladannut yhtään piraattielokuvaa netistä. Tunnen tosin jopa elokuvakriitikoita, jotka ovat toimineet näin, kun eivät ole ehtineet lehdistönäytökseen. Ja tietenkin kymmenet tuttavani tekevät sitä joka viikko – ”siviilit”, siis meihin elokuvista myös elantoamme saaviin verrattuna.
En pidä ”kaikki heti ilmaiseksi, koska se on mahdollista” -ajattelusta, joka piratismin lipunkantajia usein riivaa. Se, että jokin on mahdollista tai helppoa, ei perustele sen laillistamista. Ihmiseltä on helppo ottaa henki, mutta se ei tee murhasta yhtään suotavampaa.
Toisaalta nettilataamista on mahdoton estää. Ja kuten miniläppäridilemmassani, yritykset hidastaa piratismia voivat muuttua sen lietsomiseksi. Kuluttajat ovat teknologian ja sovellusten käyttäjinä hitaita suuryrityksiä edellä. Jos jotain ei ole saatavilla tai ostettavissa laillisesti, se otetaan sieltä missä se on ilmaista. Näin voi käydä elokuvabisnekselle muutenkin, kun laadukkaiden elokuvatiedostojen ostamista internetistä ei ole vieläkään saatu toimimaan kunnolla, mutta nähdäkseni suunnilleen kaiken mahdollisen saa ilmaiseksi piraattipaikoista.
Pirate Bayn oikeudenkäynti Ruotsissa ratkaisee paljon. Onko syytettynä joukko idealisteja, jotka haluavat vain jakaa tietoa ilmaiseksi? En ole tuota mieltä, mutta kymmenet tai sadat miljoonat ovat. Minusta tuntuu yhä, että tämän musiikin, elokuvien ja pelien latauslinkkejä tarjonneen sivuston perustajat haluavat ennen kaikkea vapauttaa teokset niiden tekijöiden oikeuksista.
Lataanko itsekin pian torrentteja koneelleni? Seuraavaan pidempään ulkomaanmatkaani on kaksi kuukautta aikaa, joten vielä on aikaa miettiä. Periaatteessa en kuitenkaan näe mitään pahaa siinä, että lataisin jostain piraattiluolasta pari elokuvaa, joista omistan jo dvd:t, mutta joita en ole ehtinyt vielä katsoa.
Tulisiko samalla – sittenkin – ladattua myös jotain muuta? Jokin elokuva, joka ei ole Suomeen vielä ehtinyt?
Tekijänoikeusmaailman ja -moraalin palikat ovat menneet jo mahdottoman sekaisin.