Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvateatterit ja hyvät tavat: Black Swanin metelöinyt katsoja ammuttiin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.2.2011 14:46

Latviassa tapahtui epätodennäköinen murhenäytelmä: katsoja suivaantui toisen popcornin mässytyksestä niin, että päätyi surmatyöhön. Vieläpä Finnkinon teatterissa.

Ilta-Sanomien jutussa puhutaan Forum Cinemasista, joka on siis Finnkino Baltiassa. Logokin on samankaltainen.

En ota nyt kantaa siihen, onko Black Swan popcorn-elokuva vai ei.

Tappo on julma ja totta kai täysin tuomittava teko. Elokuvateatteriin eivät tuliaseet kuulu.

Jokaisella elokuvanystävällä lienee kuitenkin kokemuksia siitä, kuinka ainutkertainen elokuvakokemus menee pilalle häiriköiden vuoksi.

En ole tässä asiassa mikään popcorn-natsi. Karkkipussien rapistelu ei yleensä pilaa kokemustani. Minua suorastaan ketutti, kun taannoin Orionissa Veronikan kaksoiselämää katsoessani yleisö rankaisi yhtä ujosti rapistellutta katsojaparkaa niin äänekkäällä ja teatraalisella HYSSS!-konsertilla, että siitä tuli paljon isompi haitta kuin jonkun napostelusta. Olisi tehnyt mieli sanoa, että älkää nyt esittäkö.

Toisaalta rajansa kaikella. Eräässä näytöksessä poltin pinnani, kun muutenkin mölissyt häirikkö vastasi neljättä kertaa elokuvan aikana puhelimeen ja alkoi taas rupatella niitä näitä (myös soivan luurin kaivaminen taskusta kesti aina pitkään). Tämä tapahtui vielä festivaaleilla, erinomaisen elokuvan pitkän version ainoassa Suomen näytöksessä.

Lähellä ja kauempanakin istuneiden vienot toiveet esimerkiksi puhelimen laittamisesta äänettömälle eivät saaneet vastakaikua.

Niin siinä jotenkin kävi, että näytöksen päätyttyä humalaisen toopen puhelin ei enää ollut toimintakuntoinen. Ehkä ylireagoin, ehkä en.

Näytös kuitenkin sai jatkua häiriötekijöittä. Toivottavasti kerta oli viimeinen.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Et ylireagoinut. Joillakin ihmisillä ei vain ole tapoja.

Oikeastaan olen samaan mieltä kaikesta tässä kirjoituksessa. Pieni popcornin syöminen on ok, mutta tarpeeton mässyttäminen ärsyttää. Orionissa taas ollaan tarpeettomia natseja äänen suhteen, mutta aika moni vakikävijä jättää suihkun väliin.

Edellisen kirjoittajan suihku-kommenttiin: muistanpa sen viimesyksyisen R&A-Bio Rex -esityksen, jossa joku lähelläni istunut oli käyttänyt samoja sukkia kai 2 viikkoa. Haju oli melkoinen.

Mulla on yksi tuttu, jonka mennäänkö leffaan -ehdotuksiin olen parin kokemuksen jälkeen keksinyt lahjakkaasti tekosyitä (näin sen jo; mullon just siihen aikaan hammaslekuri tms.). Hän on ns. hypistelijä: edes 2 min ei pysty katsomaan leffaa kädet rauhassa sylissä, vaan sormi lentää jatkuvasti suuhun kynsiä puremaan, hiuksia hypistelemään, nenää kaivamaan, kaulahuivia korjailemaan…Jos maksan lipusta n. 10 €, haluan katsoa valkokangasta, en todellakaan halua pakkoseurailla silmäkulmastani jonkun vieressä istuvan käsirumbaa.

Kalle: sinun olisi kandennut tuhota toopen puhelin jo ensimmäisen puhelun jälkeen eikä vasta näytöksen jälkeen. ;-) Pisteet joka tapauksessa sinulle.

Nykyään häiriinnyn eniten leffateatterin hämärässä loistavista kännyköiden valoista kun kyllästyneet vilkuilevat kännystään kellonaikaa.

Tunnustaudun myös popcorn-natsiksi. Tosin kyllähän sipseistä/chilipähkinöistä/amerikanpastilleista saa vieressä istuvan korvaan enemmän häiritsevää rousketta. Mutta se popparin lemu…

Finnkino voisi harkita sellaista, että Tennispalatsi olisi (vielä nykyistä selkeämmin) suunnattu lapsille
ja teineille ja Kinopalatsi sitten aikuisempaan makuun. Voisi törmäyskurssit vähentyä.

Aiemmin reagoin nopeammin häiriötekijöihin (ja ystäviä hävetti), mutta nyt jaksan odottaa
aavistuksen kauemmin, että elokuva imaisisi häiriköidenkin mielenkiinnon ja häiriökäyttäytyminen unohtuisi tarinan edetessä. Leffapoliisilta menee kuitenkin loppuleffa helposti ohi kun kurinpalautustoimet saavat adrenaliinin virtaamaan suonissa.

Kerran olen vaatinut (ja jopa saanut) leffaelämykseni pilaajalta leffalipun hinnan takaisin. Ilmeisesti ymmärsi äänensävystäni, että olin erittäin tosissani ja katsoi parhaaksi kaivaa kuvettaan.

Mikä on mielipiteenne lopputekstien aikana ulos rynnistävistä varpaidentallojista?
MIHIN kaikilla on aina ihan jumalaton kiire? Hassuimpia ovat ne jotka alkavat pukea pipoa ja kaulaliinaa hyvissä ajoin kun kuvittelevat, että tarina alkaa varmaan ”ihan kohta” loppumaan.

Leffafestareilla ja elokuva-arkistossa on melkein aina katsomisrauha. Se tuntuu näinä päivinä suorastaan ylelliseltä.

Välillä kun leffateatterissa on tavallistakin rauhattomampaa tulee helposti mieleen,
että leffalipun hinnalla ostaa dvd:n omakseen ja nopeastihan niitä Amazonilta saa kotisohvalta katsottaviksi.

En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt, että elokuvateatteriin tullaan syömään. No, käärepaperittomat karkit ovat ok, popcornien haju ei todellakaan mielytä. Kaikilla on varmaan omat kännykkäkokemuksensa, hermostuttavia, mutta pientä verrattuna sellaisiin yleensä 16-20 vuotiaista pojista koostuviin kööreihin, jotka säännöllisin välein päästävät hirveän naurunrähäkän mille hyvänsä mitä valkokankaalla tapahtuu. Siis nimenomaan ei komedioissa. Syntyy mielikuva etukäteensovitusta ja harjoitellusta tietoisesta häirinnästä, joka nykyisillä lippujen hinnoilla ei tunnu käyvän järkeen nimenomaan näiden häriköiden kannalta.

Pakko myöntää, että jos näkisin jonkun tuhoavan kännykän siihen puhujalta elokuvasalissa, olisin kohtuullisen vahingoniloinen.

Toisaalta olen ollut myös syytetyn penkillä: tapasin iloisesti mussuttaa karkkia Orionissa ennen vanhaan. Joku valitti siitä kerran teatterissa, ja NYT:in lukijapalstalle ilmestyi kirjoitus, jossa kritisoitiin ”Orionin löytäneitä muodikkaita teinejä” ja heidän rapisevia karkkipussejaan. Orioniin ilmestyi napostelun kieltävä kyltti. Meni perille.

Muistan myös Laputan päivänäytöksen, jossa äiti selitti jälkikasvulleen jatkuvasti elokuvan juonta, ja Veljeni Leijonamielen, jossa isä luki pojalleen tekstityksiä. En mennyt valittamaan, mutta kyllähän jatkuva kuiskiminen hermostuttaa siinä missä rapinakin.

Teksasissa tuli aseenkanto-oikeus kouluihin kun sitä pidetään parhaana keinona puolustautua kouluampujilta. Finnkino voisi jakaa teatterin ovella aseet kaikille?

Sisareni kertoi, että Englannissa elokuvista järjestetään K-18 -näytöksiä. Ei siis 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia, vaan leffoja joiden ikärajat voivat olla alhaisia, mutta näytökseen ei päästetä alle 18-vuotiaita ollenkaan. Siis vain aikuisille. Sivistyneille aikuisille.

Kokematta itse tällaista konseptia tulee vaan mieleen, että ei se täysi-ikäisyyskään ole aina mikään urpottomuuden tae. Kännykänräplääjiä löytyy myös varttuneemmasta väestöstä. Siskon mukaan näytökset kuitenkin toimivat, ja sittemmin ymmärsin, että se johtuu nimenomaan psykologisesta koukusta: katsojat, jotka ostavat liput juuri tuollaiseen näytökseen ymmärtävät kyllä pointin, että sinne mennään nyt katsomaan leffaa eikä häiriköimään. 18-vuotiaan finninaamat pysyvät siis yhä poissa vaikka voisivat ko. näytökseen mennä.

Japanissa on joissakin konserttisaleissa kännykänhäiritsimet, eli että salissa ei ole kenttää. Voisihan moista vekotinta kokeilla yhdessä leffateatterissa Helsingissäkin, vai? Voisi mainostaa sillä, ja ihmiset jotka sinne ostavat lipun tietävät, että pariin tuntiin ei tule sitten puhelut ja tekstarit läpi.

Kännyhäirintälaitteet ovat kiellettyjä ihan laissa. (Viestintäliikenteen häiritsemistä) Eipä silti. On tullut harkittua vakavasti sellaisen ostamista, kun on muutamassa artsummassa elokuvassa törmännyt aivan käsittämättömän moukkamaiseen käytökseen. Ihan parin viime vuoden aikana pahin häiriköinti on oikeastaan siirtynyt näihin spessunäytöksiin, eikä tennarin teininäytökset normi pussirapisteluihin ole enää listan huipulla, ei edes lähellä. Tai sitten mulla on käynyt tod. paska tsägä.

Esim. tämän vuoden docPointissa useammassa näytöksessä oli todella huonosti käyttäytyvää yleisöä. Hoop Dreamsissa Maxim 1:n partsilla kuului puhetta läpi elokuvan. Hiljeni joksikin aikaa kun käytin selvää suomen kieltä, että turpa nyt kiinni. Eikä kyse ollut mistään teineistä vaan ihan aikuisista miehistä. Toinen tapaus sattui äärimmäisen koskettavan The Arborin näytöksessä. Varhaiskeski-ikäinen nainen näpläsi puhelinta elokuvan koko loppupuoliskon… lähetteli tekstareita, katseli onko jo tullut vastausta jne. Moukkamaisen käytöksen huipentuma, kun ottaa huomioon että kyseinen akka istui parvekkeen laitapaikalla, kahden metrin päässä ovesta. Eli olisi voinut hoitaa elokuvaan katsomista tärkeämmän viestittelynsä salin ulkopuolella ilman ekstravaivaa. Mutta näin ei tehdä, koska oma napa on tärkeämpi eikä toisten huomioon ottaminen ole muodikasta. Ei vaan välitetä vittuakaan.

Tuntuu jotenkin siltä, että dp, R&A ja orion (ja muut spessukeissit) ovat alkaneet kärsimään jostain omaa kulttuurista statustaan pönkittävästä keski-ikäistyvästä, menestyvästä, kulttuuriväestä, joka tulee juuri näihin esityksiin kuin omiin olohuoneisiinsa. Kaupalliselle elokuvalle nyrpistellään ja samalla on unohdettu miten leffassa ylipäätään tulee käyttäytyä. Tietyistä festarinäytöksistä on tullut enemmän näyttäytymispaikkoja eikä itse elokuvalla ole väliä. Käydään vähän stobella ennen leffaa, kännyköihin vastataan kesken kaiken ja on ok. jutella ääneen viressä istuvan kyldyyripissiskaverin kanssa.

Tätä väkeä on pirusti festareilla ja pilaavat näytöksen moukkamaisella käytöksellään kovin, kovin paljon tehokkaammin kuin tennispalatsin popcornia mussuttavat tanssipelaajat. Ja se myös vituttaa paljon enemmän, koska aikuisilta ihmisiltä on lupa odottaa enemmän kuin nuorilta. Vaan moukkamaisuus ei katsoa ikää tai sukupuolta.

Kävin juuri viikonloppuna Riikassa ja siellä paikalliset kertoivat samaa mitä Ohramies: ampuja oli tosiaan se popkornin mussuttaja, joka ilmeisesti ärsyyntyi kommentoinnista. Latvian uutistoimisto oli laittanut alunperin virheellistä tietoa maailmalle.

Näitä luetaan juuri nyt