Elokuvateatteri-Suomi melkein ilman Helsinkiä, sekin nyt kokeillaan

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensin: pahoitteluni kaikille esittävän kulttuurialan toimijoille Uudellamaalla siitä, miten seuraavien viikkojen rajoitustoimet heidän elinkeinoaan kohtelevat.

Erityishuomio elokuvateattereihin.

Nelisen tuntia sen jälkeen, kun uudet rajoitukset Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelle julkistettiin kolmen viikon ajaksi, ei vielä ole tiedotettu elokuvaensi-iltojen perumisesta.

Ei, vaikka pääkaupunkiseudun osuus Suomessa myydyistä elokuvalipuista on lähellä kolmasosaa ja elokuvasalien kapasiteetti on seudulla nyt maanantaista alkaen maksimissaan 20 henkeä per näytös. Toisin sanoen esimerkiksi Finnkinon Tennispalatsissa on suurimmassa salissa käytössä noin kolme prosenttia paikoista, seuraavaksi suurimmissa viitisen prosenttia ja pienimmissäkin saleissa ainoastaan 18 prosenttia paikoista.

Tähän astihan rajoituksilla on määrätty saleista käytettävän 50 prosentin kapasiteettia.

Finnkino kuitenkin tiedotti pitävänsä teatterinsa auki. (Cinamon-ketju oli sulkenut Triplan kuusisalisen teatterinsa määräämättömäksi ajaksi aiemmin tällä viikolla katsojapulan vuoksi – ehkä siellä oli jo menetetty toivo juuri varmistuneen loppuvuoden ainoan ison Hollywood-ensi-illan Wonder Womaninkin suhteen.)

Auki pitäminen on oikeastaan itsessään uutinen ja muistuttaa eräästä markkinajohtajan vastuusta. Mikäli Finnkino panisi alueella teatterinsa ihan kokonaan kiinni, useimpia varsinaisia uusien elokuvien ensi-iltoja ei kannattaisi järjestää Suomessa lähiviikkoina lainkaan. Siinä kun menisi todennäköisesti aika paljon kansalliseksi laajenevaa mediahuomiotakin.

Vaikka absoluuttiset luvut olisivat surkeat näiden tiukkojen rajoitusten ja elokuvissakäynnin prime timen (arki-illat, viikonloppuiltapäivät ja illat) lyhyyden vuoksi, se ei muutu, että Finnkino edelleen olisi useimmille elokuville se tärkein lipunmyyjä. Finnkinolla on eniten saleja ja sen osuus pääkaupunkiseudulla myydyistä lipuista on ylivoimaisen suuri, luokkaa 90 prosenttia.

Se, kannattaako elokuviin mennä Helsingissä nyt, kun koronavirusepidemia on siirtynyt leviämisvaiheeseen, on toki hyvä kysymys. Näiden rajoitusten puitteissa pienissäkin elokuvasaleissa on kyllä niin väljää, etten osaisi olla mitenkään huolissani. Helsingin piskuisimmissa saleissa, kuten WHS Unionissa, Rivierassa ja Kino Engelin kahdessa salissa on hyvät etäisyydet ja vähänkään isommissa jo suorastaan ruhtinaalliset. Moderneissa elokuvasaleissa on myös tehokas ilmastointi.

Mutta mikä on tilanne varsinaisen pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Etelä-Suomen aluehallintovirasto kun on määrännyt rajoitukset koko Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelle. Se vaikuttaa aikamoiselta hätävarjelun liioittelulta, vaikka kuinka pitää Helsingin rajoituksia perusteltuina.

Joka tapauksessa: maanantaina alkavan ”Suomi (melkein) ilman pääkaupunkiseudun elokuvateattereita” -skenaarion testauksen varsinaiset ensimmäisen aallon tulokset ovat varmaankin tulossa pian, ja ne ovat uutuuksien siirtoa hamaan tulevaisuuteen. Vaikutus katsojalukuihin ja jo kovasti koetellun sektorin kestävyyteen näkyy viikon viiveellä.

Seuraavien kolmen viikon elokuvaensi-iltoja ovat ainakin Teppo Airaksisen Supercool (4.12.), Hannaleena Haurun Fucking with Nobody (11.12.) ja Robert Zemeckisin uusi Kuka pelkää noitia (11.12.). Näiden lisäksi on useita art house- ja indie-leffoja sekä muutama uusintaensi-ilta. Katsotaan, pitävätkö ensi-iltapäivät. Ainakin kaksi ensinmainittua vaikuttavat elokuvilta, jotka puhuttelevat jossain määrin painotetusti pääkaupunkiseudulla, jos näin saa yleisen elämänkokemuksen ja tilastojen sanoa.

Jotkut ainakin osaavat ottaa tilanteesta irti sen, minkä voi.

Ilmoita asiavirheestä