Elokuvatarkastamo jää historiaan - uudet ikärajat tietävät ongelmia

Valtion elokuvatarkastamo jää historiaan. Entinen sensuurielin on viimeisen kymmenen vuoden ajan vain antanut ikärajoja. Nyt sitäkään ei enää tarvita.

Jatkossa elokuvien ja kuvatallenteiden levittäjät antavat ikärajat itse.

Syy on yksinkertainen: tietoverkkojen jälkeen minkään sortin levittämistä on mahdoton enää valvoa ylhäältä ja ennakkoon. Materiaalia on yksinkertaisesti liikaa. Rikoslain vastaiset tallenteet ovat tietenkin yhtä kiellettyjä kuin edelleen ja ikärajat tulee antaa ohjeiden mukaan.

Eduskunnassa tehtiin viimeisimmät päätökset asiasta pari viikkoa sitten (Ylen uutinen). Uusi laki tule voimaan ensi vuodenvaihteessa.

Muuten hyvä, mutta yksi seikka on päin prinkkalaa.

Yle: ”Uusi kuvaohjelmalaki yhtenäistää myös ikärajat. Uudessa systeemissä ohjelman ikäraja voi olla 7, 12, 16 tai 18, tai se voi olla kaikenikäisille sallittu.”

Tästä seuraa ongelmia. K-12 ja K-16 kaipaisivat väliin tasoittavaa ikärajaa. Nyt ikärajat ovat K-7, K-11, K-13, K-15 ja K-18. (Täällä nykyiset perustelut.)

K-13-vaihtoehto luotiin tuonne nykyisten väliin kolme vuotta edellisen lakimuutoksen jälkeen pakon edessä, juuri tästä syystä: kun vaihtoehdot olivat K-11 ja K-15, elokuvatarkastamo ja levittäjät olivat jatkuvasti eri mieltä tiettyjen, hieman lastenelokuvaa rajumpien seikkailujen ikärajoista, esimerkiksi Sormusten herra -elokuvista.

Nämä kiistat todennäköisesti alkavat taas, jos levittäjät päättävät valita hankalissa tapauksissa tuon alemman, heille suotuisamman vaihtoehdon ja joku tekee siitä valituksen. Kiusaus valita se alempi on valtava, sillä tuo neljän vuoden ikärajaväli voi tarkoittaa satojen tuhansien eurojen lipputuloja sinne tai tänne. No, virkamiehillä riittää sitten taas setvittävää, eli töitä.

Miten tämäkin voitiin kämmätä näin?