Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvatarjonta Suomen valkokankailla supistuu

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 24.6.2009 08:00

Kirjoitin lokakuussa, kuinka Helsingin valkokankaiden määrän romahtaminen on heikentänyt elokuvatarjontaa.

Tuolloin monia mielenkiintoisia elokuvia oli päätetty julkaista suoraan dvd:llä, ilman valkokangasensi-iltaa.

Trendi jatkuu. Elokuvasäätiön tuoreimmassa SES Info-lehdessä (pdf) kerrottiin viime vuoden valkokangasensi-iltojen kokonaismäärä: 169.

Se on kuusi enemmän kuin vuonna 2007.

Mutta vuonna 2006 ensi-iltoja oli 181, vuonna 2005 niitä oli 185, vuonna 2004 niitä oli 189, vuonna 2003 niitä oli 177 ja vuonna 2002 peräti 192.

Notkahdus on siis yli viisi prosenttia, ja se on pois nimenomaan niistä elokuvista, joita pidetään riskeinä. Eli ei-englanninkielisistä, pienistä maahantuonneista.

No, jotain hyvääkin. Tuossa blogimerkinnässäni mainittu Charlie Kaufmanin debyyttiohjaus Synecdoche, New York on saatu Suomessakin taannoin dvd:lle ja löytynee lähivuokraamostasi. Kannattaa katsoa, todella poikkeuksellinen ja aika hyväkin elokuva – joka olisi tietenkin ansainnut valkokankaan.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Osaatko Kalle kertoa mistä muuten johtuu se, ettei Helsingistä enää löydy pieniä, itsenäisiä elokuvateattereita? Luulisi esimerkiksi Kallioon sopivan pieni art-house-teatteri…Johtuuko levitysoikeuksista vai mistä? Tälläisen listan löysin kirjastojen kysymyspalstalta. Siinä on lueteltu vanhoja elokuvateattereita Kallion, Sörnäisten ja Hakaniemen alueilla..Tuossa mainitaan Kino Helsinki Helsinginkadulla ja että se on nykyään tyhjillään. Onkohan teatteri vielä siis kuitenkin olemassa?

Sirkusmaneesi, American Bioscope, Vitascope, 1900-luvun alku. Kallion
ensimmäinen elokuvateatteri.Paasivuorenkatu (Siltasaari).
Söörnäsin kuvateatteri 1906. Sörnäisten rantatie 1.
Bio Hagnäs, 1906-15. Siltasaarenkatu 12 ja 16.
Apollo, Sampo, Casino-Plaza, 1907-55. Siltasaarenkatu 16.
Pohjantähti, Kullervo, 1910-16. Hämeentie 30.
Pallas, 1910-57. Siltavuorenkatu 14.
Tarmo, Stella, 1913. Eläintarhantie 1.
Victoria, Titania, Diana, 1913. Siltasaarenkatu 6.
Salama, 1911-23. Hämeentie 27.
Kaleva, 1913-1964. Hämeentie 8. Nykyisin Bingohallina.
Fennia, Pohjola, Tähti, 1915-17 Siltasaarenkatu 10.
Patria, 1915-17. Hämeentie 28.
Wellamo, Fenix, 1915-62 Toinen linja 1.
Lyyra IV, Rialto-Tähti, 1916-48. Siltasaarenkatu 1.
Punalyhty, 1925-26, Paasivuorenkatu 5. Teatteri sijaitsi Helsingin työväentalon
tiloissa.
Kino-Kino, Kino-Linna, Kino, Louhi, 1927-69. Sturenkatu 32-34. Nykyisin
ravintolana.
Tenho, 1927-54. Helsinginkatu 15. Tiloissa nykyisin ravintola ja Alko.
Bio Kamera, Apollo, 1928-66. Hämeentie 78.
Arena, Tuulensuu, Roxy, 1929-93. Hämeentie 2. Nykyisin komediateatteri
näyttämönä.
Elysèe, Kuvapirtti, Pirtti, 1929-86. Hämeentie 27. Nykyisin Jehovan todistajien
salina.
Casino, 1930-66. Harjutori 4. Nykyisin Siiloan-yhteisön käytössä.
Kinola, Kino Pylvässali, Arina, 1930-60. Pengerkatu 11. Nykyisin Ryhmäteatterin
käytössä.
Allotria 1953-63. Hämeentie 68. Nykyisin varastona.
Kruunu, Riviera, 1955-82. Harjukatu 4 (Helsinginkatu 7). Nykyisin Kristillisen
keskuksen kokoustilana.
Bio Kamera, Apollo.1928-66. Hämeentie 78
Bio Alppi, Pikku Capitol, 1957-80. Sturenkatu 4 / Kulttuuritalon nykyinen
Alppisali. Elokuvayhdistys Kurvin Rainat järjesti salissa syksyllä 2001
”Maunu Kurkvaara elokuvatapahtuman”.
Kino Helsinki 1961-83. Helsinginkatu 25. Tilat tiettävästi tällä hetkellä
tyhjillään.
Bio Hermanni, 1930-luvulla? Hämeentien ja entisen Hermanninkadun ristyksessä.

Nopealla googletuksella selvisi, että Ryhmäteatteri toimii entisen Kino Helsingin tiloissa. Baareja ja teattereitahan noista aika monista elokuvateattereista on tullut Kalliossa ja Hakaniemessä.

Synecdoche, New York on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

no hitsi..tai siis hienoa että kalliosta löytyy hyviä teattereita mutta kyllä sinne pieni elokuvateatterikin mahtuisi..erityisesti sellainen, jossa olisi vaikkapa pieni baari/kahvila ja terassi ulkoilmaleffoille..aina voi haaveilla ;)

Yle voisi taltioida teatteriesityksiä ja tuottaa suomalaisia elokuvia kirjallisuudesta. On tärkeää, että lapsilla, nuorilla, aikuisilla ja vanhuksilla on myönteisiä kulttuurisen identiteetin rakennuspalikoita ja monikulttuurista viestintää. Hyvä kansallinen ja kulttuurinen itsetunto vahvistaa myös suhtautumista monikulttuurisuuteen sekä kehittää ihmisten kulttuurista lukutaitoa.

Elokuvat ja viihde voivat olla myös älyllisiä ja pinnalliselle viestinnälle, kuten Big Brother,
mainokset, lööpit sekä väkivaltaviihde on tärkeää olla paljon vaihtoehtoja. Miksi kaikkien ihmisten tarvitsisi olla yhdenmukaisen ihanteen mukaisia? rypyt on kauniita ja aikuisilla, kuten nuorilla ihmisillä on paljon fiksuja mielipiteitä.

ilonah: On Helsingissä vielä yksi itsenäinen teatteri, Kino Engel, jota pyörittää Cinema Mondo. Parhaiten se kai tunnetaan Kesäkino Engelistä, siitä sisäpihan ulkoilmateatterista, joka aukeaa nyt taas perjantaina ja toimii syyskuun loppuun asti.

Taloudelliset vaikeudet ovat tappaneet pikkuteatterit. Toivottavasti edes Engel jaksaa jatkaa, vaikka sekin on saanut taannoin kovan iskun. Helsingin Sanomista poistettiin päivittäinen elokuvaesitykset listaava sivu. Nyt tämä tieto haetaan kaikki muut teatterit paitsi Engelin omistavan Finnkinon internet-sivulta. Engeliin löytävät vain ne, jotka tietävät teatterin entuudestaan ja muistavat tarkistaa erikseen, mitä siellä pyörii.

Dianapuiston vieressä on myös Lasten Cinema, tosin siellä ei kai ole kovin säännöllistä ohjelmaa.

Kalle Kinnunen: ”Taloudelliset vaikeudet ovat tappaneet pikkuteatterit. Toivottavasti edes Engel jaksaa jatkaa, vaikka sekin on saanut taannoin kovan iskun. Helsingin Sanomista poistettiin päivittäinen elokuvaesitykset listaava sivu. Nyt tämä tieto haetaan kaikki muut teatterit paitsi Engelin omistavan Finnkinon internet-sivulta. Engeliin löytävät vain ne, jotka tietävät teatterin entuudestaan ja muistavat tarkistaa erikseen, mitä siellä pyörii.”

Eikös Hesarin Nyt liitteen mukana tulevan tv oppaan takana ole listattu kaikki Helsingissä nähtävät elokuvat, En ole tosin tarkastanut löytyykö Engeliä listalta, Orion löytyy ainakin.

Vertailu on tietenkin aina vaikeaa – ja pitäisi vielä päättää, mihin vertaa: pitäisikö iloita ensi-iltojen määrän kasvusta yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä asti vai harmitella hivenen laskevaa trendiä 2000-luvulla.

Suomen Filmikamarin tilastojen mukaan ensi-iltamäärät vuosina 1994-2008 ovat menneet näin:

1994: 163
1995: 147
1996: 166
1997: 154
1998: 148
1999: 187
2000: 176
2001: 171
2002: 192
2003: 177
2004: 189
2005: 186
2006: 180
2007: 167
2008: 173

Tero Koistinen
Suomen elokuvateatteriliitto – SEOL ry

Tero: Jos jossain olisi tietoa, siitä kuinka suuri prosentti noista esim. ’94 esitetyistä oli muita kuin suomalaisia tai englanninkielisiä elokuvia, niin sen tilaston mieluiten näkisin. Sehän kertoo asiasta joka masentaa Helsingin elokuvakentässä eniten. Vaihtoehtoiset teatterit ovat hävinneet (kino engeliä lukuunottamatta) ja ohjelmisto on yhdenmukaistunut. Tällä hetkellä Finnkinon teattereissa pyörii kaksi espanjankielistä elokuvaa, jotka ovat itse asiassa yksi ja sama elokuva pilkottuna kahteen osaan. Jos sitä ei olisi ohjannut arvostettu amerikkalainen ohjaaja, niin tuskin sekään finkkarilla pyörisi.

Eurooppalaisten elokuvien ensi-illat 1998-2008 (Lähde: Suomen Filmikamari ry). Muuta ei näin viimeisenä työpäivänä ennen lomaa löydy…

1998: 28
1999: 61
2000: 45
2001: 49
2002: 49
2003: 46
2004: 42
2005: 50
2006: 48
2007: 48
2008: 46

Tohon ilmeisesti sisältyy suomalaiset elokuvat?

Ehkä koko ongelmaa ei oikein näe numeroin. Isoin muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut se, että elokuvat käyvät vain lyhyesti teattereissa (jonka äärimuoto on elokuvafestivaali), jonka jälkeen ne julkaistaan dvd:llä. Salimäärän väheneminen vaikeuttaa erityisesti ns. laatuelokuvien mahdollisuuksia menestyä, kun viidakkorumpu ei ehdi lähteä käyntiin, kun tilalle pitäisi jo tuoda jotain muuta. Vai uskooko joku oikeasti, että esim. Solondzin Happinessin kaltaista kestohittiä enää koskaan tulee?

Muutenkin kun puhutaan laadusta, niin numerot eivät oikein koskaan kerro koko totuutta. Ja eniten nykytilanteessa ärsyttää se, ettei juuri esim. Synecdoche, New Yorkin kaltaiset omaperäiset elokuvat pääse kankaille, vaikka niissä on nimekkäät näyttelijät mukana. Se mikä lasketaan ”pieneksi elokuvaksi” on niin ikään muuttunut. Esim. Juno voitaisiin luokitella pieneksi elokuvaksi, mutta on se nyt aika kaukana Happinessistä – ainakin mitä tulee omaperäisyyteen. Ne todella omituiset, mutta kehutut elokuvat marginalisoituvat enevissä määrin eikä niitä näe kuin ne jotka festareilla ehtivät tai tajuavat käydä katsomassa.

Sekin vaikuttaa kun Future Film vaihtoi aasia- ja euroelokuvista keskitason Hollywood-elokuvien maahantuojaksi. Ennen toivat Francois Ozonia ym ranskalaista, Winterbottomia ym brittejä, Kim Ki-dukia ja muita korealaisia, nyt uusia Ramboja ja toisaalta Righteous Kill tyyppistä keskitason huttua jolle suoraan sanoen dvd-levitys rittääisi hyvin.

Joo Engel oli tiedossa mut tarkoitin siis Kalliossa toimivaa elokuvateatteria..sellanen piristäis mukavasti talvi-iltoja.

mrtetsuo: ”Eikös Hesarin Nyt liitteen mukana tulevan tv oppaan takana ole listattu kaikki Helsingissä nähtävät elokuvat, En ole tosin tarkastanut löytyykö Engeliä listalta, Orion löytyy ainakin.”

Kyllä, ne listat ovat nyt siinä kerran viikossa ilmestyvässä tv-liitteessä, joka on niille sangen kummallinen paikka. Aiemmin elokuvaesitykset oli kuitenkin listattu lehteen päivittäin Minne mennä-sivulle. Se oli hyvä systeemi. Kerran viikossa julkaiseminen tarkoittaa merkittävästi vähemmän näkyvyyttä. Ja miksi ihmeessä ne ovat juuri televisioliitteessä? Kyse ei ole vain Kino Engelistä, vaan siitä, että esitystietojen hakijat lähetetään internetiin ja niinpä huomio kiinnittyy muutenkin yhä enemmän niihin hetken isoihin ensi-iltoihin ja blockbuster-kamaan.

mikkop: ”Vai uskooko joku oikeasti, että esim. Solondzin Happinessin kaltaista kestohittiä enää koskaan tulee?”

Ei varmastikaan – ja elokuvien elinikä teattereissa sen kun lyhenee. Olen ollut aikeissa mennä katsomaan kolme viikkoa sitten ensi-iltaan tullutta Coralinea, mutta se menee Helsingissä enää muutamana päivänä viikossa kello 15.30, vaikka kyseessä on kuitenkin viime viikonlopun listan mukaan Suomen 10. katsotuin elokuva! En ymmärrä.

Näitä luetaan juuri nyt