Elokuvatähti Depp ja vainoaja Cannesin kulisseissa
Tiesin, että Lily-Rose Depp on seurattu tähti. En tiennyt, kuinka suuri julkkis hän todella on. Hänen vanhempansa ovat Johnny Depp ja Vanessa Paradis. Nyt ensimmäisiä elokuvaroolejaan tekevä nuori Depp on vasta 16-vuotias.
Istuin odottamassa The Dancer -elokuvan haastatteluja, jotka olivat puoli tuntia myöhässä. Draamassa Depp esittää tanssija Isadora Duncania.
Odotuspaikkana oli pimeähkö käytävä erään Cannesin huippuhotellin kattotasanteella. Istumapaikkoja oli vähemmän kuin meitä toimittajia.
Jotta tuon haastattelupaikan löytää, pitää tietää minne ja milloin menee ja ohittaa kattotasolla turvamies, jolla on lista kaikista haastiksiin kelpuutetuista toimittajista. Yleensä jo huippuhotellien pääovilla käännytetään ne uteliaat, jotka eivät näytä hotellien asiakkailta tai joilla ei ole kaulassaan festivaalin akkreditointikorttia. (Sisään asiattomasti pyrkivän turistin tai fanin bongaaminen on muuten yllättävän helppoa. Hötkyilyä ja hermostuneisuutta on vaikea peittää.)
Luin puhelimestani sähköposteja ja selailin Twitteriä. Viereeni istui tungettelevan lähelle aasialainen nainen. En edes katsonut tarkemmin.
Kohta nainen alkoi kysellä kaikkea englanniksi. En ymmärtänyt neljännestäkään hänen puheestaan. En tiedä esittäytyikö hän. Ilmeisesti hän tiedusteli, keitä The Dancerin tähdistä olen haastattelemassa. Ehkä hän myös kysyi jotain elokuvan bileistä illalla. Niistä en tiennyt mitään. Yritin vastailla, mutta kommunikaatio oli hankalaa ja kiusallista. Hän puhui äärimmäisen jäykkää ja sanavalinnoiltaan hassua englantia nopeasti, ikään kuin hän luulisi puhuvansa sujuvasti.
Nainen oli kolmikymppinen ja pukeutunut näyttävästi. Kaunis kasvoiltaan, joskin ylimeikattu. Sen ymmärsin, että hän teki jotain jollekin televisiokanavalle Kiinassa.
Hän puhui Lily-Rose Deppistä. Onkohan hän täällä? No kyllä pitäisi olla, sanoin. Ehkä Deppin saapumisesta on ollut jotain epäilyksiä, ajattelin, sellaisia tähdet ovat. En aivan ymmärtänyt tyrkkykollegani kysymyksiä.
Nainen oli vakuuttunut, että olen amerikkalainen. Näytin akkreditointikorttiani, joka roikkui kaulassani, ja yritin kertoa olevani Suomesta. Hän ei tiennyt, mikä Suomi. Olin yhä amerikkalainen.
Vaatteiltaan tyyppi erosi täysin meistä pragmaattisesti pukeutuneista vakionaamoista. Hän oli verhoutunut punaiseen ja keltaiseen silkki-ihmeeseen, joka näytti hankalalta. Hän halusi jotain epämääräistä apua puhelimensa kanssa. Olin auttavinani. Hän kysyi sähköpostiosoitettani ja käyntikorttiani. Mitä väliä? Aloin jo uupua häirikköön.
Sitten pr-firman henkilö tuli keräämään meitä toimittajia pieniin haastatteluryhmiin. Tuli vuoroni, lähdin muiden mukaan. Kiinalaisnainen sanoi jotain Deppistä ja jotain tyyliin ”tulen mukaasi”. Olin jo päättänyt, etten puhu törpölle mitään. Kyllä pr-vastaavat hänet oikeaan pöytään sijoittaisivat, kun on oikea aika.
Istuimme pöytiin odottamaan haastatteluja, Deppiä, laulaja-näyttelijä Sokoa, ranskalaistähtiä Gaspard Ullielia ja Melanie Thierryä ja ohjaaja Stéphanie de Giustoa.
Kiinalaisnainen tuli samaan pöytään, pälyili ympärilleen ja alkoi räpsiä kännykällään kuvia. Kun Ulliel saapui ensimmäisenä viereiseen pöytään, kiinalainen nousi ylös ja kuvasi ranskalaistähden selkää. Klik, klik. Pr-väellä oli niin kiire, ettei sekoilua noteerattu.
Minuutit kuluivat. Kiinalainen näytti hermostuneelta. Nyt alkoi epäilyttää. Katsoikohan pr-vastaava ollenkaan listaansa, kun saavuimme pöytään? Laskin meidät, kuusi toimittajaa. Muissa pöydissä oli viisi.
Yleensä pr-väki laskee toimittajat tarkkaan. Nimet tsekataan. Yleensä naamat ovat tulleet tutuiksi, mutta tietenkin uusiakin kasvoja aina tulee alalle tai vaikka vain yhteen haastatteluun. Nyt heillä oli kiire, koska The Dancerin pressipäivä oli pahasti irronnut aikatauluistaan.
Kiinasta ei sitä paitsi ollut Cannesin haastispöydissä juuri koskaan yhtään toimittajaa. Etelä-Koreasta ja Japanista kyllä, Hongkongistakin ja Singaporesta – mutta ei muistaakseni koskaan Kiinasta.
Kuvaaminen ainakin oli merkki siitä, että tyyppi ei tiennyt mikä on kosher. Sitä paitsi – mitä televisiotoimittaja tekee kirjoittavien toimittajien keskellä?
Olin kuvitellut ettei tällaista edes tapahdu, mutta nyt tajusin, että tyyppi on livahtanut sisään luvatta. ”Kaveeraamalla” kanssani hän oli yrittänyt saada peitetarinan.
Olin hankalassa paikassa kahden muun toimittajan välissä – nimenomaan mahdollisimman kaukana oudosta tyypistä – ja odottelimme haastateltavia saapuvaksi millä sekunnilla hyvänsä. En halunnut lähteä osoittelemaan tyyppiä sormella. Keksin lähettää huoneen toisella puolella listojensa kanssa jotain tarkistavalle pr-vastaavalle sähköpostin. Is this Chinese dame sitting next to Helen really supposed to be here? I think she sneaked in.
Kieltämättä tunkeutuja oli riski. Hän käyttäytyi oudosti ja yliaktiivisesti. Jos tästä tulisi joku selkkaus, kaikkien työt hankaloituisivat. Sitä paitsi Lily-Rose Depp on vasta teini-ikäinen. Tähdillä on oikeutensa.
Jostain syystä juuri samalla hetkellä kuin pr-vastaava nosti katseensa hieman paniikissa puhelimensa näytöltä, kiinalaisnainen nousi ylös ja harppoi keskelle huonetta. Ilmeisesti hän yritti tähyillä, missä Depp on. Pr-vastaava käveli hänen luokseen, määrätietoisesti talutti vastahakoisen ja käsiään heiluttaneen tunkeutujan pois ja kävi kiittämässä. Selkkaus jäi vain minun, pr-vastaavan ja kiinalaisen tietoon.
Jonkinlainen tyydytys siitä, että olin paljastanut arvaamattoman, ehkä vaarallisenkin ulkopuolisen – suorastaan muukalaisen – vaihtui hetkessä toiseen tunteeseen, sympatiaan.
Ärsyttävä tyypi tai ei, mitäpä jos hän teki työtään? Mitä jos hänen oli pakko yrittää saada paparazzikuva? Entä jos duuni oli siitä kiinni? Jotkut joutuvat tekemään noloja asioita hinnalla millä hyvänsä.
Ainakin hän oli tullut Kiinasta Cannesiin asti. Joku sen kalliin matkan oli maksanut. Tälläisiäkö temppuja varten?
Pitääkö tuollaista itsensä nöyryyttämistä varten vetää jotain aineita? Käytöksen perusteella ei yllättäisi.
Tai ehkä hän oli hullu. Kuka tietää.
Ainakaan langanlaiha ja hyvin ujonoloinen Lily-Rose Depp ei saanut tietää vainoajastaan.