Elokuvalle samanaikainen ensi-ilta teattereissa ja nettipalvelussa - Finnkino hermostui
Trust-nimisen draaman piti saada ensi-iltansa nyt perjantaina. Viime viikolla mainostettiin, että se jo tulee samana päivänä katsottavaksi Elisan tilausvideopalveluun. Nyt Finnkino perui Trustin esitykset teattereissaan.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Aamulehti.
Olemme tottuneet malliin, jossa elokuva nähdään ensin teattereissa, sitten 3-6 kuukauden kuluttua dvd:llä ja parin-kolmen vuoden kuluttua televisiossa. (Kaapelikanavat ovat ehtineet usein esittämään sen reilun vuoden kuluttua valkokangaslevityksestä.)
Näitä välejä kutsutaan alalla ikkunoiksi.
Kun elokuvien vuokraaminen verkossa kotikatseluun on tullut helpoksi, on Yhdysvalloissa kokeiltu erilaisia liiketoimintamalleja. Joitain art house -elokuvia on tuotu samanaikaisesti sekä valkokankaalle että verkkovuokraamoihin. Niiden yleisö on vähälukuista mutta innokasta: suuria elokuvanystäviä. Ne, joita tällainen elokuva kiinnostaa, menevät yleensä katsomaan sen teatteriin mikäli vain voivat – kotikatselu ei ole prioriteetti.
Näissä tapauksissa elokuvia on levitetty yksityisissä tai pienten art house -ketjujen teattereissa, lähinnä suurkaupungeissa. Idea on se, että leffateatteriesityksillä saadaan mediahuomio, ja pienempien paikkakuntien asukkaat voivat katsoa saman tien kotonaan elokuvan, joka ei heidän seudulleen koskaan valkokankaalle saapuisi.
Suuret elokuvateatteriketjut USA:ssa ovat pitäneet tiukasti kiinni asemastaan. Samanaikainen verkkolevittäminen ja teatteriensi-ilta ovat niiden näkökulmasta täysin mahdottomuus. Nyt Finnkino osoitti, että se on samaa mieltä: tälle tielle ei lähdetä.
Ymmärtäisin Finnkinoa, jos asia olisi tullut heille täytenä yllätyksenä. Ylen uutisten mukaan näin ei ole, tai ehkä Finnkinossa sisällä on tapahtunut tietokatkos.
Aamulehden otsikko ”Elisa nappasi ensi-iltaelokuvan palveluunsa” on toki totta, hyvä nappaus – mutta tavallaan harhaanjohtava, koska Trustin maahantuoja Future Film on elokuvaa tietenkin Elisalle tarjonnut.
Trustin nettiteema tekee siitä oivallisen tällaiseen kokeiluun – ja vielä enemmän se, että kyseessä on pienen budjetin elokuva, jolle ei suuria katsojamääriä ole odotettu.
Future Film on kokeillut levityskuviossa luovia liikkeitä aiemminkin. Se on viimeisen vuoden ajan tuonut pienehköjä elokuvia (mm. The Killer Inside Me) yhdellä kopiolla valkokankaalle vain noin kuukautta ennen dvd-ensi-iltaa. Käsittääkseni tämä ei ole Finnkinoa haitannut. Futuren ratkaisua tulee katsoa siitä kulmasta, että suppeakin valkokangaslevitys on arvioitu kannattavaksi ainoastaan, jos dvd – josta ne varsinaiset rahat kääritään – saadaan ulos välittömästi.
Tosiasia on, että vaikka Finnkinokin takoo ennätystuloksia ja kaiken kaikkiaan Suomen elokuvateattereissa on viime aikoina käyty harvinaisen paljon, on elokuvien maahantuojien parasta liiketoimintaa dvd-levitys – ja tulevaisuudessa verkon vuokrapalvelut. Kuten sanottu, sieltä ne varsinaiset rahat kääritään.
Toinen tosiasia on, että elokuvateatteribisneksen täytyy löytää synergiaedut verkkopalvelujen kanssa, eikä puolustaa tonttiaan ainoastaan aggressioilla. Etenkin art house- eli niin sanotuista laatuelokuvista valtaosa on sellaisia, että yleisö katsoo ne kuitenkin mieluummin kankaalta kuin kotioloissa. Future Filmin kuukauden parin ikkunat eivät ole poikkeuksia.
Kolmas tosiasia on vääjäämätön muutos siinä, pidetäänkö ikkunoita aina välttämättöminä. Jo pelkästään nettipiratismi kyseenalaistaa ne joissain tapauksissa.