Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Elokuvakasvatusta ranskalaisittain: 130 miljoonaa euroa lukion klassikkoelokuvasarjaan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.10.2010 08:38

Näin sitä pitää. Ranskassa opetusministeriö päätti varmistaa, että kouluissa saadaan kunnon elokuvakasvatus. Seitsemäs taide tuodaan koululaisille 200 klassikkoelokuvan pakettina.

Tieto löytyi Richard Brodyn blogista, ja tässä on on Le Figaron alkuperäisartikkeli.

Ohjelmaan sijoitettiin 130 miljoonaa euroa.

Ja kultturimäärärahoja muuten leikannut Nicolas Sarkozy oli tässä innolla mukana.

Milloin Suomessa?

CinéLycéen tämän kuukauden ohjelmistossa ovat esimerkiksi Vertigo, Ahneus, Kummisetä, Keskipäivän aave, Etsijät, Suuri illuusio, Johnny Guitar, Citizen Kane ja 2001.

Eipä taida olla meillä kouluissa audiovisuaalisen puolen kasvatus tätä luokkaa, tokkopa siitä koskaan oikein mitään tulee.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tämä oli mielenkiintoinen uutinen.

Jotenkin oletin automaattisesti, että ranskalaiset olisivat hankkineet 35mm kopioita, mutta tietysti tuollainen nettipohjainen levitys on hieman kätevämpi kaikkien maan koulujen kesken jaettuna. Toivottavasti eivät ryssi hienoa projektia näyttämällä nuorille kehnolaatuista digimössöä.

Brodyn kirjoitus oli sikäli vähän outo, että siinä lähdettiin ajatuksesta, jonka mukaan klassikoiden katselu jotenkin opettaisi ihailemaan liian puunattua kuvakieltä. Aivan kuin ranskalaisen nykyelokuvan tylsyys ja tekijöiden aloitteettomuus olisi perua siitä, että siellä katsotaan taidemuodon suurimpia teoksia. Vielä hassummaksi homma menee, kun Brody ottaa yhtäläisen tylsän jenkki-indien esimerkiksi jännittävästä, omaehtoisesta tekemisestä.

Olennaista on tietysti se, miten näistä klassikoista puhutaan. Huono vaihtoehto on survoa elokuvat väkisin kurkusta alas klassikoina. Jännittävämmän elokuvakulttuurin jäljille saatetaan päästä, jos yritetään todella ymmärtää, miksi näissä elokuvissa lajin rakennuspalikat ovat asettuneet muotoonsa tavalla, josta sopii keskustella vielä nykypäivänäkin.

Onkohan suomessa kulttuurin arvostus yleensäkään juuri millään tasolla. Mielestäni yleinen asennoituminen kulttuuriin tuntuu jämähtäneen aika negatiiviseksi.

Toki Ranskan talous on aika paljon suomea suurempi, BKT-vertauksella Suomessa samanlainen suhteellinen panostus olisi n. 1.200.000 euroa, jos oikein laskin. Se olisi n. 3000e/lukio. En kyllä usko että tuollaista(kaan) summaa laitettaisiin audiovisuaaliselle puolelle, mutta toisaalta en muunkaanlaiseen kulttuuriseen toimintaan.

Kirjaston klassikkodvd:t ripataan hyvälaatuisina tiedostoina, laitetaan kunnon serverille, annetaan lukioille omat tunnukset serverille ja that’s it. About jokaisessa luokassa on nykyään omat videotykkinsä, mitkä sopivat ihan hyvin tähän käyttöön.

Ei maksa montaa tonnia pyörittää tällaista.

Ai niin, ongelma onkin tekijänoikeusmaksut. Ja se, että tällainen operaatio vaatii sen parisenkymmentä inkompetenttia suojatyöpaikallista byrokraattia pyörittelemään paperia joka viikko useammaksi päiväksi.

Milloihna saataisiin ne telkkariimme amerikkalaisen pauke-murhaleffoen tilalle. Toivottavasti Ranska näyttäisi esimerkkiä, että telkassa pitäisi olla 70 prossaa eu-laista oleffaa, niin taso parantuisi ja rahat jäisi omaan maanosaan.

Juurihan Suomessa kiertää klassikosarja (tuo artikkeli E-Pohjanmaan esityksisä) : http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=530444&category=48 Mutta vähän vaikea uskoa että nuoret kummemmin innostuisivat. Melkein tuon Playtimen voisi käydä katsomassa koululaiset vaikka sitten pakotettuina. Vaikka eivät tykkäisi niin jäisi ainakin mieleen.

Valinnathan ovat jopa vähemmän ennalta-arvattavia kuin Ranskassa.

Ja Teemaltahan tulee klassikoita vaikka kuinka. Kun olin nuori niin niitä taisi tulla vähemmän, tai sitten oli koko yön kestäviä leffaputkia joskus (ne olivat kivoja).

Finnkinollakin on tulossa klassikoleffojen sarja teattereihin, mm. Seitsemää samuraita ja sellasta mukavaa mitä on kiva päästä valkokankaalta näkemään täällä perähikiälläkin.

http://www.finnkino.fi/movies/classic_series

Ja Yle Teemalta tulee joka viikko jotain hyvää katsottavaa useampaankin kertaan.

En kuitenkaan usko mihinkään koululaisten kulttuurilla pakkosyöttämiseen. Itsellä jäänyt traumoja mm. suomalaisesta klassikkokaunokirjallisuudesta. Riittää jos näitä klassikoita olisi saatavilla ja niiden paikka osoitettaisiin, mutta jonkun Tarkovskin Peilin pakkosyöttäminen peruskoululaisille tai edes lukiolaisille voi tehdä kaikesta ns. taide-elokuvasta vastenmielistä loppuelämän ajaksi.

Aika mielenkiintoista, että Le Figaron jutun mukaan ainoastaan 650 000 euroa on mennyt oikeuksien hoitamiseen. Kielitaito ei riittänyt selvittämään, mikä hankkeessa maksaa loput 129 350 000 euroa?

Olisiko 650 000 per filmi. Erikoista jos 200 klassikko teoksen luvat Ranskan kenties 5 miljoonalle tämänikäiselle koululaiselle saisi 650 tonnin pakettihintaan?

No Suomessahan tämä ei onnistuisi siksi, että meillä kaikki taidekasvatus on koulusta siivottu niin vähään, ettei siellä mitään elokuvia ehditä analysoimaan. Peruskoulun yläluokille on ehdotettu 1 tunti 7.luokalle kuvataidetta. Lukiossa on 1 kurssi kuvataidetta kaikille.

Meillä Suomessa pitäisi jollain ihmeen keinolla päättäjät saada näkemään, että kaikki tarvitsevat kulttuurista yleissivistystä, sekä oman kansallisen kulttuurimme että eurooppalaisen ja maailman kulttuurien tuntemusta. Ei pärjää insinöörikään enää maailmalla, jos puuttuu kulttuurinen osaaminen – suunnitelijasta puhumattakaan, joka tarvitsee näitä taidetuotteita myös oman luovuutensa rakennuspalasiksi.

Lukiolainen tarvitsee paitsi mahdollisuuksia nähdä hyviä elokuvia, myös osaavaa taideopettajaa ohjaamaan niiden analysointia. Opetusta, jossa avattaisiin silmiä näkemään visuaalista viestintää ja liikkuvan kuvan ja äänen kokonaisuutta.

Se olisi mitä parasta taide. ja mediakasvatusta – että nuorista kasvaisi kriittisiä, luovia, nykyajan viestintää ja kulttuuria uudistavia voimahahmoja!

Eräs dvd-hyllyjeni aarteita on ranskalainen levy Les Contrebandiers de Moonfleet, ”un film de Fritz Lang”. Vuonna 2001, jolloin tuota Langin klassikkoa Moonfleet ei saanut dvd:nä yhtään mistään, huomasin, että se on saatavina Ranskasta kouluille suunnatussa dvd-sarjassa. Erittäin hieno elokuva, joka sivuaa merirosvo/rannikkorosvoaihetta, mutta sisältää myös hyvin aikuista aihelmaa. Moonfleet onkin ollut yksi suurimmista suosikeista. Dvd on huippulaatua, siinä on lisämateriaalina dokkari merirosvoista 26 min., Alain Bergalan lyhäri aiheeseen liittyen 20 min., filmin analyysiä 30 min.
Dvd:n mukan tulevassa kirjasessa lukee julkaisijan L’Eden Cineman periaate: ”Cette collection a été concue pour áccompagner en cinéma le plan de cinc ans pour le développement des arts et de la culture à l’école. Elle se constituera au rythme de dix à vingt titre par an…”
Ilmeisesti projekti kesti sen 5 vuotta.