Elokuvajulisteiden erotiikkaa - ja huumoria
1980-luvulle asti suomalaisten elokuvateatterien ohjelmisto oli tietyiltä osin kovasti erilaista kuin tänään. Ennen videolaitteiden yleistymistä eroottiset elokuvat – tai porno – piti katsoa valkokankaalta.
Hurjinta ja hauskinta meno oli 1970-luvulla. Ensisijaisesti eroottisia elokuvia – niitä joita nimitettiin pornoksi, ja joita ei arvioitu lehdissä muiden ensi-iltojen tapaan – tuotiin levitykseen joitain kymmeniä vuodessa.
Lajityypille oli tietenkin omat teatterinsa. Elokuvat olivat ihan filmille kuvattuja (tietenkin). Eroottisia komedioita tehtailtiin muun muassa Italiassa ja tietenkin Tanskassa. Seksileffojen tekijät puursivat yhtä lailla kansankomedioiden tai vaikka halpisjännärien parissa – teollisuudenalat eivät olleet eriytyneet niin selkeästi kuin kovan pornon kysynnän levitessä 1970-luvun puolivälissä ja videobuumin myötä 1980-luvulla.
Elokuvat eivät olleet kovin hurjia: Suomessa valtio piti huolen siitä, ettei kovaa pornoa tai oikein mitään sinne päinkään saanut näyttää elokuvamuodossa 1980-luvullakaan. Viime vuosikymmenellä Tanskan ja Saksan pehmopornot olivat jo muuttuneet vitseiksi, joita esimerkiksi Subtv näytti iltaisin.
1970-luvun julisteissa annettiin palaa. Huumoria riitti elokuvien nimeämisissä ja käännöksissäkin. Finnkinon ohjelmistoon ei enää kuulu sentyyppisiä teoksia kuin Munkkien mehevimmät muhinat tai Ilman pöksyjä pornohipoissa.
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA, ent. Elävän kuvan museossa (Vanha Talvitie 9) on avattu näyttely Liikaa yhdelle miehelle – eroottisia elokuvajulisteita kahdeksalta vuosikymmeneltä.
Toukokuulle asti auki olevassa näyttelyssä voi perehtyä genren julistetaiteeseen. Valitettavasti museolla ei ole omia nettisivuja. Ainoa nettimaininta näyttelystä taitaa olla tämä sivu.
Tässä pari esimerkkiä omasta kokoelmastani – ihan kilteimmästä päästä. Ei ihan Tennispalatsi-kamaa.
