Elokuva-alan rakenteiden on muututtava, kulttuuriministeri Terho jyrähti
”On selvää, ettei valtion rahoituksella voi tukea toimintaa, johon liittyy syrjintää tai seksuaalista häirintää”, kulttuuriministeri Sampo Terho sanoi puheessaan aamupäivällä Tieteiden talossa.
Kyse on elokuva-alasta.
Aamun tilaisuudessa luovutettiin Terholle hänen tilaamansa selvitys elokuva- ja kulttuurialan seksuaalisesta häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta. Selvityksen teki työ- ja sosiaalioikeuden dosentti, varatuomari Jaana Paanetoja.
Tätä blogausta varten en vielä ehtinyt lukea koko selvitystä, mutta katsoin luovutustilaisuuden Yle-striimin. Se ei ollut sinänsä yllättävä. Terho jatkoi jyrkällä linjallaan.
Laaja selvitys ei puutu yksittäisiin tapauksiin tai ylipäänsä menneisiin tapahtumiin vaan käsittelee rakenteita ja sitä, miten alaa kehitettäisiin ja käytäntöjä parannettaisiin. Ongelmat ovat olleet usein sellaisia, ettei lainsäädäntö ulotu niihin: häirintää ei ole määritelty pykälätasolla.
Paanetoja kertoi häirinnän olleen laajaa sekä kuvaili, miten vaikeaa siihen on ollut puuttua. Jo aiemmin usein tehty havainto toistui: epäasiallisesta toiminnasta ei ole yksinkertaisesti uskallettu kertoa, koska on pelätty seurauksia. Asioista puhuminen on tapahtunut jälkikäteen.
Erikseen kysyttäessä Paanetoja kertoi kuulleensa järkyttäviä asioita. Hän kiitti erikseen Metoo-liikehdintää. Useat haastatellut toivat esiin, että heillä oli kahteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen tilaisuus kertoa alalla kohtaamistaan epäkohdista, Paanetoja sanoi. Metoo-liikehdintä on jo saanut aikaan korjausliikkeitä, hän mainitsi täsmentämättä enempää.
Toisaalta Paanetoja mainitsi, että vastaavanlaajuisella selvityksellä häirintää ja epäasiallisuusongelmia todennäköisesti löytyisi alalta kuin alalta. Hän siis korosti, ettei kyse ole spesifisti vain elokuva-alaan liittyvästä vyyhdistä.
Raportissa on valtavasti toimenpide-ehdotuksia eri tahoille, Paanetoja luonnehti.
Avustusten myöntämisvaiheessa olisi Paanetojan mukaan varmistettava asiallinen työympäristö. Vastuuta tuotantojen olosuhteista kuuluisi siis Suomen elokuvasäätiölle. Sitä, miten seuranta toteutetaan ja mekanismi rakennetaan, Paanetoja ei ryhtynyt arvioimaan.
Yksi ehdotus kuului, että laaditaan alan eettinen normisto ja perustetaan eettinen toimielin.
Raportista käy ilmi että ongelma on olemassa ja että se on vakava, Terho totesi omassa puheessaan. Alan rakenteiden on muututtava, hän totesi.
Pinnan alla oli kuplintaa, jota striimistä ei sinänsä näkynyt ja kuulunut. Epäkohtien julkitulo ja koko Metoo-liikehdintä tapahtui suomalaisittain lainsäädännöllisesti jännittävään aikaan. Elokuvalaki eli elokuvan julkista rahoitusta koskeva lainsäädäntö on menossa paraikaa uusiksi. Se saattaa tarkoittaa suuria muutoksia Elokuvasäätiöön. Myös Taiteen edistämiskeskuksen Taiken apurahakäytäntöihin saattaa tulla muutoksia.
Terho antoi ymmärtää, että elokuvien tukisääntöihin lisätään kohta, jossa eritellään tuottajien vastuuta. Hän myös kertoi, että opetus- ja kulttuuriministeriö tulee rahoittamaan koulutusta, joka liittyy työnantajavelvollisuuksiin, ja se käynnistyy jo pian.
Keskustelu jatkuu ensi viikolla, kun Elokuvasäätiön tiloissa järjestetään tilaisuus jossa elokuva-alan väki pui ja kommentoi selvitystä.
”Elokuva-alan on katsottava peiliin ja ryhdyttävä laittamaan toimintatapojaan kuntoon”, Terho sanoi puheensa lopulla.
”Jokaisen alalla toimivan on syytä kääriä hihat ja ryhtyä toimiin.”
Eräs seikka tilaisuuden virallisten puheenvuorojen jälkeisessä keskustelussa kiinnitti huomion. Katse kohdistuu ja kritiikki artikuloidaan nyt voimakkaasti elokuvatuotantoihin. Suuri osa tuotantoalasta tekee kuitenkin sarjamuotoista sisältöä. Sieltä puolelta on kuulunut aivan viime aikoina enemmän työolosuhdekritiikkiä kuin elokuvatuotannoista.