Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Dome Karukoski valmistautuu Napapiirin sankarit-komedian kuvauksiin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 31.8.2009 06:30

Käväisin muutama viikko sitten lounaalla Karukosken kanssa. Ohjaaja oli valmistautumassa vuosia suunnitellun elokuvan kuvauksiin ja ostanut auton.

Edellisen kerran hän oli omistanut auton yli kymmenen vuotta sitten.

Karukoski päätyi Alfa Romeoon: ”elokuvaohjaajalle sopiva merkki”, hän nauroi.

Vitsi on siinä, että Lauri Törhönen, Karukosken opettaja Taideteollisessa korkeakoulussa, on aina ajanut Alfa Romeota.

”Ei omena kauas puusta putoa.”

Karukosken kesä oli kulunnut kiertäen Euroopan elokuvafestivaaleja, joilla hänen viimeisimpiä teoksiaan Tummien perhosten koti ja Kielletty hedelmä näytettiin. Niitä riitti, festareita oli takana 13 ja muutama edessä, kuten Portugalin Festroia. Siellä kumpikin elokuva on hyväksytty kilpailuun, tosin eri sarjoissa. Yli kymmenestä kutsusta oli pitänyt kieltäytyä.

Elokuvantekijöiden festarikeikat eivät ole aivan kevyitä, ainakaan jos tarkoituksena on hyötyäkin jotain.

”Cannesissa jaetaan yhden illan aikana enemmän käyntikortteja kuin Suomessa koko vuodessa”, Karukoski pohti.

Tarkoituksena on verkostoituminen. Tietysti monet persoonat ovat kiinnostavia muutenkin kuin potentiaalisina yhteistyökumppaneina.

Karukoski kertoi tutustuneensa esimerkiksi Tom Sterniin. Stern on ollut Clint Eastwoodin elokuvien kuvaaja vuodesta 2002 asti. Leppoisaksi tyypiksi paljastunut Stern kertoi paljon Eastwoodin metodeista: hän kertoo illalla mitä suunnilleen haluaa, tulee aamulla kuvauspaikalle vasta kun kaiken pitäisi olla valmista, ja yleensä hyväksyy sen mitä Stern ja ryhmä ovat rakentaneet.

Joskus Eastwood ei lämpenekään ja koko kameralaitteisto on viritettävä eri paikkoihin uudelleen.

Karukoski piti jännittävänä sitä, ettei Eastwood itse mieti kuvia. Eikä juuri puhu tekniselle ryhmälle. Kaikkihan lukee käsikirjoituksessa, jos se on tarpeeksi hyvä elokuvattavaksi.

Karukoski itse on suunnitellut kaikkien elokuviensa kuvat tarkkaan kuvaajan kanssa hyvissä ajoin. Ja ennen kaikkea hänet tunnetaan siitä, että hän viettää näyttelijöiden kanssa paljon aikaa. On monta tapaa tehdä hyvää elokuvaa.

Vähänkin tunnetuimmille ihmisille kehittyy festivaalipiireissä paksu kuori, Karukoski kertoi. He alkavat epäillä, että uusi tuttavuus haluaa heiltä jotain. Esimerkiksi isojen festivaalien keskeiset valitsijat käytännössä päättävät satojen ihmisten uran etenemisestä joka vuosi.

”Nyt mulla on yhteydet jo osaan Berliinin ja Cannesin valitsijoista. Kun elokuva on valmis, voin laittaa meiliä, että tulenko leffan kanssa sinne vai haluatko tulla tänne katsomaan.”

Karukoski sattui taannoin samaan pöytään muun muassa Goodbye Leninistä ja Kunniattomista paskiaisista tutun saksalaistähti Daniel Bruhlin kanssa.

”Niinpä juteltiin kaikesta muusta kuin elokuvista, ja sitten Bruhl alkoi rentoutua. Hän osoittautui hauskaksi ja tavallisen oloiseksi hemmoksi. Mutta tietysti olen aina eurooppalaisena ohjaajana myös potentiaalinen työkontakti.”

Eikä Karukoski itse ehdi festareilla juuri toisten elokuvia katsoa, ainakaan niillä kiireisemmillä.

”Cannesissa Antichrist oli ainoa mitä menin katsomaan. Kävelin 25 minuutin jälkeen ulos Lumiere-salista”, ohjaaja muistelee. Lumiere on festivaalin suurin ja juhlallisin esityspaikka, jonka iltanäytöksiin miehet pääsevät vain smokissa.

”Ensin se oli musavideo, sitten puhuttiin kaikki tunteet ulos. Nykyään Von Trierin pitää aina korostaa katsojalle, että tämä on elokuvaa, etäyttää tunteista. Mä haluan päinvastaista: saada katsojan mukaan tunteeseen. Arvostan Trieriä korkealle, Breaking the Waves, Idiootit ja Riget ovat loistavia. Mutta nyt provosoimisesta on tullut hänelle niin tärkeää. Pitää olla heti alussa penetraatio, jotta tulee puhuttavaa.”

Karukoski itse on keskittynyt komedian valmisteluun. Napapiirin sankarit sijoittuu kolmekymppisten lappalaisten elämäntapatyöttömien ympyröihin. Käsikirjoittaja on Pekko Pesonen, jonka kynästä oli myös ohjaajan läpimurto Tyttö sinä olet tähti.

Napapiirin sankareita, jonka työnimi oli aiemmin Tikipoksi, on kirjoitettu jo neljä vuotta. Se on eräänlainen road movie. Mahdottoman saamaton päähenkilö yrittää hankkia lupaamansa digiboksin tyttöystävälleen, jottei tämä muuttaisi Etelä-Suomeen.

”Tämä on raskas projekti. Komediassa joka vitsin pitää naurattaa – ja toimia meille neljän vuoden jälkeenkin.”

Karukoski kertoi, että hän ja Pesonen ovat miettineet, pitäisikö elokuvan kirjoitusprosessistakin julkaista kirja. Eri versioita kun on jo ”helkutisti”.

Kuvaukset alkavat nyt syyskuussa ja ensi-ilta on syyskaudella 2010.

”Lapin eksotiikka tuo kansainvälistä kiinnostusta. Plus tästä pitäisi tulla tosi hyvä”, Karukoski sanoo.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu