Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Dome Karukosken Leijonasydän haastaa katsojan myös huumorilla

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.8.2013 16:46

Dome Karukosken uusi elokuva Leijonasydän saa ensi-iltansa lokakuussa. Se kertoo rasisti-skinheadista, joka rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen poika. Asetelma on paperilla rajun mustavalkoinen (jos ilmaisu sallitaan), mutta elokuva ei sorru ilmeiseen.

Leijonasydämen traileri on tyylikäs, mutta korkeintaan vihjaa tarinan monista tasoista.

Huomenna perjantaina ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä on kirjoittamani Karukosken henkilökuva.

Leijonasydämessä ohjaaja löytää aiempaa rohkeamman tyylin. Ote muistuttaa tanskalaisista draamoista, etenkin käsikirjoittaja-ohjaaja Anders Thomas Jensenin tavasta yhdistää vaivattoman tuntuisesti hyvin vakavaa ja absurdinkin humoristista. Vertaus on kehu, eikä kyseessä ole mikään matkiminen. Jensen on kirjoittanut esimerkiksi Susanne Bierin parhaat elokuvat, kuten Oscar-voittaja Koston.

”Myös Kielletty hedelmä tunnusteli rajoja: voiko fundamentalistisesta uskosta tehdä lempeää komediaa? Jälkikäteen Kielletty hedelmä näyttää vähän kuin harjoitustyöltä kohti Leijonasydämen tyyliä. Katsoja miettii siinäkin, että saanko nauraa tälle”, Karukoski kertoi eräässä tapaamisistamme keväällä. Uutta elokuvaa hän pitää draamana, siinä missä Napapiirin sankarit oli genreltään ennen kaikkea komedia.

Mikään ei ole kuitenkaan suoraviivaista.

Peter Franzénin näyttelemä Teppo on sekä väkivaltainen uusnatsi että katsojan samastumiskohde, nimen Leijonasydän. Katsojaa haastetaan loppukohtaukseen asti ja etenkin siinä.

Ohjaaja itse erotellen vertasi lähestymistapaansa Aki Kaurismäen satumaisen Le Havren tunnelmiin. Kummassakin elokuvassa käsitellään rasismia ja erilaisuutta.

”Tykkään Kaurismäen Le Havresta todella paljon. Siinä on kiinnostava sadun maailma. Siksi sitä kuitenkin katsoo ulkopuolelta. Se ei muuta katsojan ajatuksia”, Karukoski pohti.

Jos katsoja miettii omaa asennettaan ja maailmankatsomustaan, Leijonasydän on enemmän kuin vain viihdettä.

Napapiirin sankarit oli jättihitti liki 400 000 katsojalla. On mielenkiintoista nähdä, miten astetta rujompi Leijonasydän menestyy. Suomen ensi-ilta on Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla syyskuun lopussa ja maanlaajuinen levitys alkaa lokakuun 18. päivä. Kansainvälisestä kiinnostuksesta kertoo, että elokuva hyväksyttiin jo Pohjois-Amerikan tärkeimmille festivaaleille Torontoon.

Karukoski myös mainitsi, että yksi seikka erottaa suomalaista ja esimerkiksi tanskalaista tekemistä edelleen ihan perustasolla: resurssit.

Thomas Vinterbergin ohjaamaa Jahtia leikattiin 52 viikkoa. Leijonasydämen leikkaamiseen varattiin 14 viikkoa.”

Lue Dome Karukosken henkilökuva Suomen Kuvalehden numerosta 33/2013.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Resurssien puute ei ole ainoa syy miksi kotimaiset elokuvat eivät menesty kansainvälisesti yhtä hyvin kuin tanskalaiset elokuvat. Monet kotimaiset elokuvat ovat teknisesti hyvin tehtyjä mutta niiden ongelma on kehnoissa käsikirjoituksissa. Rat King esimerkiksi oli visuaalisesti tyylikäs mutta sen käsikirjoitus oli idioottimainen. Napapiirin sankarit myös näytti paremmalta kuin monet Hollywood-elokuvat mutta sen käsikirjoitus oli tavanomainen ja kaavamainen. Ainoa asia joka erottaa elokuvat Tyttö sinä olet tähti ja Napapiirin sankarit Hollywoodin tusinaelokuvista on kieli. Vika ei ole Karukoskessa vaan kaavamaisissa käsikirjoituksissa. Kielletty hedelmä oli hyvin näytelty (näyttelijöiden ohjaajana Karukoski on loistava) mutta sen käsikirjoitus oli tehty täysin oppikirjojen mukaan.

Meillä käsikirjoittajat ovat erittäin koulutettuja, mutta miksei se koulutus näy parempina käsikirjoituksina? Pekko Pesonen on kertonut kirjoittaneensa Napapiirin sankarit -käsikirjoitusta viisi vuotta. Missä se näkyy? Elokuva muistuttaa kovasti John Hughes –leffaa Vauhdilla Chicagoon jonka Hughes kirjoitti muutamassa päivässä (omien sanojensa mukaan). Hughes tuskin liioitteli koska hän kirjoitti kymmenessä vuodessa noin viisitoista elokuvaa joista hän ohjasi osan. Tanskalainen Anders Thomas Jensen on kirjoittanut noin parikymmentä käsikirjoitusta alle viidessätoista vuodessa.

Kun elokuvakipinä tulee päälle – usein päivän haasteista selviydyttyäni – annan katseeni levätä elokuvakokoelmassani. Kävelen kahdella rennolla askeleella hyllylle, josta valitsen Sir Alfredin, Mr. John Fordin, Luis Bunuelin tai vaikkapa Fritz Langin elokuvan.

Hyllyssä ei ole Kaurinkoskia tai Domeja. Toistaiseksi olen pärjännyt.

Outo kommentti Karukoskelta, että Jagtenia olisi leikattu 52 viikkoa. Vinterberg on maininnut haastatteluissaan, että Jagten leikattiin poikkeuksellisen nopeasti (vain 7 viikossa). Tämä siksi, että filmi ehti Cannesiin. Jagtenia palkattiin editoimaan useampi leikkaaja samaan aikaan.

Linkki Vinterbergin haastatteluun (kommentti Jagtenin leikkauksesta alkaa kohdassa 28:00): http://youtu.be/jfsa0X_RljU?t=28m

Jagten kyllä eroaa suomalaisista tuotannoista siinä, että sen budjetti ylitti 3 miljoonaa euroa.

t. Anton Tammi

Outo kommentti Karukoskelta, että Jagtenia olisi leikattu 52 viikkoa. Vinterberg on maininnut haastatteluissaan, että Jagten leikattiin poikkeuksellisen nopeasti (vain 7 viikossa). Tämä siksi, että filmi ehti Cannesiin. Jagtenia palkattiin editoimaan useampi leikkaaja samaan aikaan.

Linkki Vinterbergin haastatteluun (kommentti Jagtenin leikkauksesta alkaa kohdassa 28:00): http://youtu.be/jfsa0X_RljU?t=28m

Jagten kyllä eroaa suomalaisista tuotannoista siinä, että sen budjetti ylitti 3 miljoonaa euroa.

t. Anton Tammi

Mt_Reptil.

Sainkin vinkin tästä.

Lähde leikkauksen määrään on siis Jagtenin pääleikkaaja.

Kun lasket kuvauksissa jo aloitetun leikkaamisen ja usean leikkaajan työtunnit, niin tuo 52 viikkoa on lähempänä totuutta. Thomas viittannee tuossa kuvausten jälkeen olleeseen aikaan.

Eli jos meillä yksi leikkaaja leikkaa 14-18 viikkoa ja heillä kolme leikkaajaa leikkaa koko kuvausjakson+ 7 viikkoa sen jälkeen, jossa Thomas on ilmeisesti ollut läsnä tulee työtunteja silloin enemmän.

Systeemi heillä oli, että useampi leikkaaja työsti kohtauksia ja sekvenssejä pitkin matkaa ja viimeiset viikot Thomas työskenteli pääleikkaajan kanssa.

Näin meille kerrottiin.

Dome

Näitä luetaan juuri nyt