Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Dokumenttihitti Reindeerspotting ja sen vaikutus – mitä seuraavaksi nistirintamalta?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 28.6.2010 11:01

Uskomatonta: Reindeerspotting on saanut elokuvateattereissa jo melkein 65 000 katsojaa. Se on todella paljon dokumenttielokuvalle, jota vähättelijä voisi luonnehtia huumeporukan kotivideoiksi.

Jos lasketaan yhteen kaikki teatterilevitykseen päässeet kotimaiset dokumenttielokuvat, ovat ne viime vuosina saaneet yhteensä murto-osan tuosta katsojamäärästä – viime vuonna dokkarit saivat kaiken kaikkiaan hieman alle 4000 katsojaa, vuonna 2008 vähän alle 18 000.

Reindeerspottingin menestys ei siis ole vain ilmiömäinen, vaan ennennäkemätön, suorastaan murskaava.

(Mahtaa vakavia vanhan koulukunnan dokumentaristeja ihmetyttää – ehkä jopa harmittaa.)

Mutta nyt on nähty, että narkkarit kiinnostavat – mitä seuraavaksi tässä kaupallisessa maailmassa?

Järjestääkö joku Haluatko rännääjätähdeksi -tosi-tv-skaban?

Suurin pudottaja -konseptikin saisi sopivista kemikaaleista mielenkiintoista lisäväriä Unelmien sielunmessu -tyyliin.

Lue myös

Reindeerspotting: Näin kohuttu kotimainen huume-elokuva syntyi

Narkkarien hauskimmat kotivideot -ohjelma ainakin olisi ihan satavarma menestys, jos Reindeerspotting kerran saa jopa enemmän katsojia kuin Markku Pölösen kansankomedia Ralliraita (59 000 katsojaa) ja yli puolet enemmän kuin kehuttu Skavabölen pojat (42 000).

No niin nistit, kannattaisi alkaa käydä läpi omia videotallenteita.

Tai Poliisi-TV:n reipasta Raija Pelliä mukaillen: nyt videokamerat pyörimään!

Lue myös

Reindeerspotting: Näin kohuttu kotimainen huume-elokuva syntyi

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olipas erittäin asiaton uutinen, näillä asioilla leikittely on erittäin epäsoveliasta.
Itse tiedän miltä tuntuu kun läheinen on huumekierteessä, mielestäni Reindeerspotting oli hyvää valistusta eikä mitään viihdettä jossa naureskellaan sekavassa tilassa oleville narkkareille.
Omalta osaltani Suomen Kuvalehti menee nyt boikottiin, ja suosittelen sitä myös kaikille ystävilleni vertaistukiryhmässä.

Oli Reindeerspottingissa pajon huumoriakin (ainakin katsojalle jota asia ei liippaa niin läheltä kuin edellisen kirjoittajan kohdalla). Päähenkilö naureskeli itsekin omille toilailuilleen.

Mitä pidemmälle tarina eteni sen tragiisemmaksi päähenkilön elo meni. Loppua kohden nauru tyrehtyi kokonaan.

Teknisesti Reindeespotting on – kuten Kalle Kinnunen mainitsikin – kotivideotasoinen joten tv-ruutu tuntuu sille paremmalta paikalta kuin suuri valkokangas jolla käsivarakuvaus/epätarkkuus vain korostuivat.

Vaikka Reindeer spotting on varmasti merkittävä elokuva ja merkittävä varsinkin suomalaisen dokumentin kannalta, niin ihmettelen, miten siitä on kohkattu niin paljon. Aion sen itsekin mennä katsomaan, enkä arvostele itse elokuvaa, mutta tulee sellainen fiilis, että sitä tuputetaan joka puolelta. SK:n sivuillakin laskin olleen kahdeksan eri juttua kyseisestä elokuvasta.

Onhan tässä muutama kaveri haudattu ja vierestä kateltu tuota touhua, mitään hauskaa siinä kyllä ei ole, voisi tulla monilla lähinnä tippa linssiin jos nistit pistäisi omia videotallenteitaan julkaisuun sen verran surullista menoa.

Reindeerspotting on kiinnostavimpia kotimaisia elokuvia pitkään aikaan ja siksi siitä kirjoitetaan. Väittäisin sen olevan ensimmäinen suomalainen elokuva jossa huumeidenkäyttöä ei jeesustella. Se on jo sinänsä saavutus tässä maassa.

Reindeerspotting oli pienimuotoisuudessaan varsin vaikuttava ja koskettava ja pysäyttävä dokkari.

En kuitenkaan unohtaisi Miesten vuoron mahtavaa menestystä (n. 25.000 katsojaa), mikä on sekin ennenkuulumaton saavutus, kun aihe on niinkin kotoinen kuin sauna eikä sensaatiomainen, kuten huumeet.

Jos tämä on siis sitä ”uutta koulukuntaa”, niin hyvin näyttää jatkuvan dokkariperinne, joka meillä – se muistettakoon – on laadullisesti ollut vahva tähänkin asti. Tietääkseni muidenkaan elokuvien hyvyyttä ei ihan pelkällä menestyksellä mitata?

Ja rehellisesti sanottuna, viime vuoden Jussi-voittaja, ”uuden koulukunnan” Kansakunnan olohuone oli toki paljon parempi ja elokuvana vaativampi kuin Reindeerspotting. Silti jälkimmäisen – ja Miesten vuoron -suurempi menestyskin on hatunnoston arvoinen.

Ainakin näytöksessä kun Reindeerspottingin katsoin, oli nuorehko yleisö – monet varmaan alle 18 vuotiaita, virittynyt komediaan. Hyvä tai huono asia, en tiedä, minusta hieno dokumentti kuitenkin. Tragikoominen, ei voi kieltää.