Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe: suomalaisen huippuhiihdon häpeä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.10.2012 06:29

En ole koskaan seurannut hiihtoa televisiosta. En edes silloin kun televisiosta ei muinoin tullut arvokisojen aikaan muuta. Suomen mitalit laduilla sytyttivät vuodesta toiseen yhtä paljon kuin ruotsalaisten menestys käsipallossa. Kun suomalaishiihtäjät jäivät dopingista kiinni Lahdessa, en tuntenut mitään. Mika Myllylän kohtalo oli surullinen, mutta hänen tarinansa oli vain pinnallisesti tuttu. Arto Halosen dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe on siksi pieni ihme. Halonen sai hiihdon tuntumaan kerrankin kiinnostavalta.

Mietin, miksi tarina sytytti ja kosketti. Vastaus on yksinkertainen. Doping-kohussa ja pitkässä salailussa on draamaa. Huippuhiihdon tarina inhimillistyy sen romahduksen kautta.

Halosen elokuvan myötä Suomen hiihdossa on nyt tarina minullekin. Se ei ole vain voittajien juhlimista ja tiettyä nationalistista huumaa. Siinä on salaisuuksia ja jännite, se on aito tragedia.

Sinivalkoisessa valheessa ei etsitä niinkään syyllisiä kuin totuutta. Halonen on varma, että käytännössä kaikki huippuhiihtäjät käyttivät doping-keinoja ja Lahti oli vain jäävuoren huippu. Dokumentin nähtyäni en voi kuin uskoa samaan.

Näyttö on niin selvää. Miksi muuten huippuhiihtäjien tulokset nousivat niin huimasti arvokisoihin? Miksi dopingista puhuneet ex-urheilijat valehtelisivat niistä tovereistaan, jotka kieltäytyvät nyt sanomasta muuta kuin no comments?

Sataprosenttisen kiistattomia uusia todisteita ei Halosellakaan juuri ole muusta kuin salailusta.

Juha Mietoa vain käy sääliksi. Koska hän ei Marjo Matikainen-Kallströmin ja Kirvesniemien tapaan pakoile asiaa ja Halosen kysymyksiä, vaan kivenkovaan väittää, ettei käyttänyt dopingia, syntyy asiayhteydessä ainoastaan nolo vaikutelma.

Vai saattaisiko Mieto sittenkin olla puhdas?

Koska huippuhiihdon historia on täynnä salailua, emme ehkä saa koskaan tietää. Jatko-osan paikka.

Sinivalkoinen valhe ensi-illassa 5.10.

Elokuvan kotisivuilla voi katsoa esimerkiksi trailereita.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

” Miksi muuten huippuhiihtäjien tulokset nousivat niin huimasti arvokisoihin?”
Ehkä pahiten syytettyjen penkillä ollut Jari Räsänen ei muuten koskaan menestynyt kovin hyvin arvokisoissa, vaikka kisojen välillä kilpaili hyvällä menestyksellä. Nousikohan juuri muiden tuloskunto enemmän?

Mitä nuita vanhoja asioita kaivelemaan, kun kaikki maat ovat käyttäneet virkisteitä tulosten saamiseksi. Tämä on samaa oman pesän likaamista. Urheilu on kansojen välistä sivistynyttä sodankäyntiä. Ei missään muussa kaivettaisi omien tekoja, kun ne tekohetken mukaan ovat olleet sallittuja ja yleisesti hyväksytttyjä ja käytettyjä. Päinvastoin pitäisi syyttää niitä muita vippaskonsteista. Ruisleipä ja sokerikin ovat vaarallisia. Niistä pitäisi syyllistää omia mietojamme.

Sinivalkoinen valhe jäljittää sylttytehtaita myös Norjassa ja Italiassa, jälkimmäisessä varsin rajusti. Oman pesän likaamisesta ei voi puhua.

Sikäli dokumentin nimi ei ole ehkä kuvaavin mahdollinen.

Tuo Suomen hiihtoon ja pelkään dopingiin keskittyminen ovat jutun sekä heikkous että valhe, iso valhe. Tunnen asiat, kun 1960-luvulla olin mukana ”Viikkosanomien” keskustelussa ennätysmaileri Dennis Johanssonin kanssa Turussa: siinä tehjtiin julkisiksi pimeinä maksetut korvaukset. Urheilunhan oletettiin olevan ”harrastelijoiden” kenttä, jolla korvaukset olivat laittomia. Niitä kuitenkin maksettiin – pimeinä veropetoksina. Ja huipputulokset vaativat ammattimaista keskittymistä.

Tämä tilanne muutettiiin harkitusti, osaksi osana ns. ”kylmän sodan” juttuja. Itäblokin maat kun alkoivat mainostaa yhä enemmän ”totalitaarisia systeemejään” urheijoiden ammattimaisella ”kasvatuksella,” missä muuten käytettiin myös ”lääketiedettä.” Ja sitä käytettiin tulosten saamiseksi henkilökohtaisista seurauksista piittaamatta. Esimerkki oli DDR, jonka Suomi muuten tunnusti ja josta korvaukseksi tuli taatusti ”innoituksia.” Tämä nostaa kysymyksen: dopattiinko Suomessakin seurauksista piittaamatta, siis seurauksista itse urheiljoille. Tuleeko nyt vastaus?

Espanjan olympiapomo Samanrah, joka muuten kävi Lahden kisoissa, johti Olympialaisten, urheilun ammattilaistamisen. Hänet oli erikoisesti valittu tähän. Eihän siinä mitään häpeämistä ole. Mikseivät ammttilaiset saisi ansaita itse kyvyillään? Pulma nyt on, että kilpailija haluaa yleensä voittaa, ml. kaikin keinoin. Mutta he ottavat riskiä itse, mainostavat omaa kykyään, joskus maataan, eivät puoluetta, keskuskomiteaa.

Urheilijat ovat käytännössä erikoisten ruokavalioiden seuraajia. Muita keinoja on aina ollut käytössä, sekä tehokkaita että humpuukkia. Selvä se, että kun verta ryhdytään vaihtamaan kontrollin pettämiseksi, tulosten kohentamiseksi, lääketieteen ja kontrollin on mentävä väliin ja estettavä se. Sille nyt ei voi mitään, että urheilija haluaa voittaa. Eli tilanteen tekijät on tunnustettava. Kai sen voi tehdä ilman Ylen ”dokumänttisiä traumoja,” joita kai kutsutaan siellä dokumenttidraamoiksi.

En ymmärtänyt Penttijuhanin kirjoituksesta paljoakaan, siis siitä miten asiat Halosen elokuvaan liittyvät, mutta se virhe täytyy korjata, ettei Sinivalkoinen valhe ole Ylen tuotantoa, vaan ArtFilms-tuotantoyhtiön. Yle on osarahoittaja.

Dokumentissa nimenomaan ei syyllistetä hiihtäjiä teoistaan, vaan etsitään sylttytehdasta. Vaikeaa se on, kun niin harva haluaa puhua ja vielä harvempi totta.

@ Kalle K. ###

Kommenttini perustat ovat joskus heikkoja; Suomen ulkopuolelta ei aina näe kaikkia Ylen ohjelmia. Asenteeni perustuvat omiin – usein negatiivisiin – kokemuksiin toimittajana siellä. Muistan hyvin miten tuo Turun juttu pimeistä maksuista aiheutti pitkään pulmia, joita 15 vuotta myöhemmin toisteltiin muista syistä.

Tuon ammattilaisuuden hyväksymisen pohjan tunnen hyvin, uskaltaisin väittää. Se oli osa toimista, joilla ”totalitarismin paremmuutta” vastustettiin. Samanrahin valinta hommaansa oli osa operaatiosta. Mutta urheilun koko kuvaa muutettiin, kun Olympialaisiin sai osallistua ammattilaisena. Kiinnostavammiksi kilpailut myös tulivat.

Tätäkin muuten vastustettiin, jopa epäsuorasti Suomessa. Asian vinoutuneella versiolla ”lyötiin päähän,” ilman oikeaa tietoa, osin yhä tuon vanhan Turun jutun perusteilla. Yksi USA:n suurista lehdistä kysyi kerran juttua aiheesta, mutten sitä viitsinyt silloin tehdä. Asenteeni Yleen johtuu siitä, että Supo käytti sitä ”jahtaamisiin” kun ammatista ja maasta ajettiin ulos.

@ Kalle K ###

Täydennän asiaa, jos yhä satut yhä lukemaan, kun en ole päässyt käsiksi tuon ”sinivalkoisen valheen” kopioon tai faktoihin. Ruotsin radion suomenkielisestä ohjelmasta, siis Tanskassa, kuulin kyllä kommentteja mm. siitä, että Suomi todella sai doping-tietoa korvauksena DDR:n tunnustamisesta. Epäilyjäni herättivät referoinnit Italiaan ja Suomeen, jotka olivat julkisuudessa. Ne eivät ole kovin edustavia. Onko se fakta ulkona, että DDR oli systemaattisen ”urheilijoiden teon” suurvalta. Jotkut sen tähdistä maksoivat terveydellään aikaisessa ”vanhuudessaan” tuosta käsittelystä.

Kai tämä aspekti tulisi tietää Suomenkin kohdalla.

Näitä luetaan juuri nyt