Dokumenttielokuva Säilöttyjä unelmia ja suomalaisen maatalouden etulyöntiasema
Katja Gauriloffin ohjaama, poikkeuksellisen vaikuttava suomalaisdokumentti Säilöttyjä unelmia näyttää, miten ruoan raaka-aineet tehdään globaalissa Euroopassa. Sensaatiohakuisena sitä on vaikea pitää, kun mitään ei alleviivata, mutta ajatuksia elokuva herättää varmasti. Sekä kysymyksiä, joista yksi liikkui sosiaalisessa mediassa jo ennen ensi-iltaa: onko dokkarissa MTK:n rahaa?
Säilötyissä unelmissa ei mitenkään hehkuteta suomalaista ruokaa, mutta ainakin tulee selväsksi, ettei monikansallinen ruokateollisuus ole kovin ylvästä touhua.
Epäilyjä on ehkä herättänyt se, että viime viikolla elokuvan ympärille oli järjestetty keskustelutilaisuus, jonka takana olivat levitysyhtiö sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK.
Tapasin tuottajan DocPointin yhteydessä. Siispä Joonas Berghäll, onko elokuvassanne MTK:n rahaa?
”Ei yhtään. Tilaisuus MTK:n kanssa oli, koska hekin halusivat nostaa tätä keskustelua.”
”Siellä joku kysyi [suomalaisen ruoan paremmuudesta] jotain ja Katja sanoi, että ehei, tämä ei ole niin yksinkertaista. Kotimainen ruoka ei ole aina se vastaus.”
”Jos on tammikuu ja 20 astetta pakkasta, ja Pohjanmaalla kasvihuone lämmitetään, olisiko silloin fiksumpaa roudata ne tomaatit Espanjasta? Haluamme, että kuluttaja etsisi vastauksia. Toivomme, että elokuva tuo näitä kysymyksiä saataisiin enemmän kuluttajan naaman eteen.”
Kausiruoka on kiinnostava idea.
Suosittelen dokumenttia, josta kirjoitin jo DocPointin yhteydessä viime viikolla ja jonka arvioin uusimmassa Suomen Kuvalehdessä. Annoin sille täydet viisi tähteä. Vastaanotto on muutenkin ollut kiittävä, Iltalehteä lukuunottamatta.
Mitään propagandaa Säilötyt unelmat eivät ole. Tulkinta jää katsojalle. Syön sen nähtyäni edelleen mielelläni (myös ulkomaista) lihaa ja tarvittaessa vaikka kuinka kaukaa lennätettyjä kasviksia, mutta ainakin tiedän taustoista. Ja moni epämääräinen säilykeruoka etoo entistä enemmän.
Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen