Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Dokumenttielokuva on tekijänsä kuva

Blogit Kuvien takaa 1.2.2014 15:29
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Kävin dokumenttielokuvafestivaali DocPointin ja Ranskan suurlähetystön kutsumana lounaalla, jonka kunniavieraana oli yksi Ranskan arvostetuimmista dokumenttielokuvien tekijöistä, Nicolas Philibert.

Philibertiltä on jopa nähty Suomessa kaupallisessa teatterilevityksessä dokkari Nytpä tahdon olla mä, joka kertoo kyläkoulun opettajasta ja lapsista.

Tyyliltään Philibert on yleensä luokiteltu vérité-tyylin eli ”totuuselokuvan” jatkajaksi. Hänen elokuvissaan ei ole kertojia tai alleviivattua juonen kaarta. On vain tässä ja nyt.

”En minä tiedä, mitä elokuvassa tulee tapahtumaan, kun laitan kameran päälle.”

Vérité -luokitus on hauska, sillä Philibertillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista illuusiota dokumentista journalismina. Hän sanoi tekevänsä elokuviaan kuin fiktioita ja samastuvansa näytelmäelokuvien ohjaajiin enemmän kuin dokumentaristeihin.

”Todellisuus muuttuu minun tarinakseni heti, kun valitsen kameran paikan”, Philibert sanoi.

Ohjaaja kertoi itse yleensä nauttivansa näytelmäelokuvista enemmän kuin dokumenteista. Kaikista kiinnostavimpia olivat rajalla kulkevat elokuvat, joista Philibert mainitsi Alain Cavalierin Paterin. (Häntä harmitti, kun kukaan läsnäolleista ei ollut nähnyt sitä – mutta ilmeisesti se on melko mahdoton ymmärtää, jos ei ole ranskalainen.)

Mutta objektiviisuus dokumenttielokuvassa? Mahdotonta.

”Laita kymmenen ihmistä kameroineen kuvaamaan yhtä tapahtumaa, ja saat kymmenen aivan erilaista elokuvaa.”

Uudessa elokuvassaan La maison de la radio Philibert kuvaa arkea Ranskan julkisen palvelun radion, Radio Francen talossa. DocPointin elokuvista Suomen Kuvalehden verkkosivuilla on julkaistu myös juttuni Errol Morrisin Donald Rumsfeld-dokkarista The Unknown Known: ”Rumsfeld on omahyväinen mustekala”.

Morrisin ja Rumsfeldin verbaalinen ottelu voi vaikuttaa objektiiviselta, koska Morris ei juuri puutu Rumsfeldin sanomisiin, eikä dokkarissa haastatella muita kuin ex-puolustusministeriä. Mutta 100-minuuttinen elokuva on koostettu viikon haastatteluista, ja leikkauksesta päätti Morris. Elokuvan maailmankuva on lopulta hänen, ei Rumsfeldin.

Sekä La maison de la radiosta että Morrisin The Unknown Knownista on vielä näytökset DocPoint-festivaalilla.