Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Doctor Strange: kikkeliskokkelis ottaa nopeasti vallan Marvel-uutuudessa

Blogit Kuvien takaa 24.10.2016 21:53
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Doctor Strange on uusin Marvel-elokuva. Halusin nähdä sen heti jo näyttelijöidenkin vuoksi. Pääosassa Benedict Cumberbatch, mentorina Tilda Swinton, metafyysisen überkelmin pääkätyrinä Mads Mikkelsen, mukana myös Rachel McAdams ja Chiwetel Ejiofor – joukkohan on kuin jostain prestiisidraamasta. He kaikki ovat olleet Oscar-ehdokkaina, paitsi Mikkelsen, joka toisaalta taannoin palkittiin Cannesissa festivaalin parhaana miesnäyttelijänä.

Parasta Doctor Strangessa on Cumberbatch. Tämä tuskin on yllätys. Huomasin pitäväni elokuvasta samalla tavalla kuin Iron Maneista. Sankarihahmo on sarkastinen egoisti – ei vain vähän kuin Tony Stark. Hänestä tulee mieleen myös Indiana Jones, osin eksoottis-naivististen Aasia-jaksojen ja osin ruoskan vuoksi.

Valitettavasti taika elokuvateatterissa laimeni sitä myötä kun valkokankaalla nähtiin enemmän taikuutta.

Elokuva tapahtuu samassa Marvel-universumissa kuin Avengersit ja muut. Tohtori Strange on koppava huippukirurgi, 1970-luvun fuusiojazzin tuntija ja Jaeger-LeCoultren kellojen keräilijä, joka menettää auto-onnettomuudessa hienomotoriset taitonsa ja lähtee katkerana Aasiaan etsimään salaperäistä parannusmetodia. (Itse olisin googlannut ao. nimen, mutta Strange mielummin harhailee pitkin Nepalia ja ottaa turpiin.) Temppeli löytyy, koulutus alkaa ja pian hän on erikoinen taikuri, siis supersankari, jonka pitää estää toisen ulottuvuuden olentoa tuhoamasta ihmiskuntaa, tai jotain.

Tohtori Strange osaa hallita aikaa ja heiluttaa energiaruoskaa, tai jotain. Doctor Strange on ”tai jotain” -elokuva, joka ei määritä oman fantasiamaailmansa reunaehtoja. Kaikki on mahdollista. Aika menee luupille ja ”ulottuvuudet” taittuvat, eli kivitaloja rullataan jonkin sortin photoshoppauksena eschermäisiksi portaikoiksi ja kuutioiksi ja kaleidoskoopeiksi, eli hetkonen, ettekö te ole viitsineet lisätä Inceptionin kuvastoon yhtään mitään?

Kun kaikki on mahdollista, mikään ei ole enää kiinnostavaa. Tämä on sekä eksistentialistinen että tarinankerronnallinen laki. Loppuhuipennus – ja tämä ei kyllä ole spoileri – jossa tohtori Strange ikään kuin henkisesti uuvuttaa kosmisen vastapelurinsa on toki mukavaa vaihtelua suurkaupunkien tuhoamiselle, mutta myös tahaton terävä vertauskuva supersankarigenren efektikeskeiselle ääripäälle. Universumi muljahtaa ja so what?

Joku voisi sanoa, että Swintonia ei ole näin haaskattu juuri koskaan, mutta toisaalta hänellä on epäkiitollinen rooli minuudesta luopuneena androgyyninä velhona. Kai ihminen täysin vailla egoa onkin tylsämielinen ja pelkkä aihio. McAdamsin kirurgi/tyttöystävähahmon ohuutta taas ei perustele mikään muu kuin se tekijöiden ratkaisu, että naisihmiselle ei tässä taikurispektaakkelissa nyt vaan ole tilaa. Mikkelsen kirjaimellisesti harppoo geneerisyyden marssia hassunnäköisten kätyrinkätyriensä kanssa erilaisissa digitaalisissa miljöissä ja lukee kätyrirepliikkejä, jotka voisivat olla jostain Saturday Night Liven keskinkertaisesta Marvel-parodiasta. Strangen taikaviitta, joka elää omaa elämäänsä ja käyttäytyy hieman Pelle Hermannin Kepakon tavoin, on jokseenkin persoonallisempi hahmo kuin tämä Mikkelsenin tusinapahis.

Kaiken tämän sanottuani – Doctor Strange ei ole huono Marvel-elokuva, päinvastoin. Sen ensimmäinen puolisko oli  viihdyttävä. Cumberbatch on karismaattinen ja aika hauskakin, vaikka playboyhahmossa on persoonallista vain se, minkä hän näyttelijänä tuo.

Mutta se, että kyseessä on vähän erilainen Marvel-leffa, ei tarkoita paljoa. Alun jälkeen tarinassa ei ole vähäisintäkään yritystä nousta yli supersankarin syntytarinakaavoista. Toisella puoliskolla ns. toimintakohtausten ja muka metafyysisen kikkeliskokkeliksen eli ihan vaan poikkeuksellisen päättömien cgi-tehosteiden otettua vallan olisin voinut yhtä hyvin olla vaikkapa kadunkulmassa kirjaamassa autojen rekisterinumeroita, mutta elokuvateatterissa oli toki lämpimpää kuin ulkona.

Katsoisin ehdottomasti mielummin Iron Man nelosen kuin Doctor Strange kakkosen.