Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Docpointin ja Ylen rajut kuvat

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.1.2009 05:11

Helsingissä on taas DocPoint-festivaalin aika. Ohjelmisto vaikuttaa paremmalta kuin koskaan.

Isoissa elokuvateatterisaleissa esitetään monta uutta laatudokumenttia (kuten maailmalla kovasti kehuttu Man on Wire sekä Cannes 2008:n parhaimmistoon kuulunut Tyson) sekä esimerkiksi Nick Broomfieldinretrospektiivi.

Yksi asia kuitenkin ihmetyttää. Peräti kolme dokkaria on saanut ohjelmakartalla K-18-ikärajan.
Ikäraja on annettu festivaalin sisällä, sillä elokuvafestivaalien ei tarvitse ennakkotarkastuttaa koko ohjelmistoaan Valtion elokuvatarkastossa. (Eivätkä ne millään ehtisikään.)

Kyseessä lienee yritys saada enemmän huomiota kyseisille dokumenteille, samaan tapaan kuin 1980-luvulla jopa draamaelokuvien videokasettien takakansiin lätkäistiin tekaistuja K-18-ikärajoja vain jotta niiden houkuttelevuus nousisi.

Näkemättä
en usko

Suomessa on melko vaikeaa saada K-18-ikäraja elokuvatarkastamolta – liki mahdotonta, jos kyseessä on dokumentti. Viiden viime vuoden aikana ikärajan on saanut vain kaksi dokumenttia – kovaa pornoa sisältävä Inside Deep Throat sekä maailman törkeimmän vitsin historiaa kertova, mahdottoman räävitön Aristokraatit.

Kolmenkymmenen viime vuoden aikana K-18-tuomion on saanut VET:ltä yhteensä kahdeksan dokumenttia, niistäkin pari nimenomaan pornokuvaston ja pari laskelmoidun kaupallisuuden (Tappava totuus / Killing of America, Tämä on Amerikka II) vuoksi.

Vielä näkemättä en usko, että Keski-Amerikan jengejä kuvaava La Vida Loca, Iranin vallankumousta juhliva, lähes 30 vuotta vanha For Freedom ja sotilasjunttaa kritisoiva Burma VJ olisivat kaikki niin poikkeuksellisen rajua kamaa, että tosiaan olisivat ansainneet tuon äärimmäiseen väkivaltaan ja pornoon viittaavan ikärajan. Ilmeisesti niissä on oikeaa väkivaltaa ja ruumiita. Niin on joskus televisiossakin. Tiedonvälityksellisen arvon vuoksi tällaisen materiaalin ei yleensä katsota tekevän dokumentista K-18:n väärtiä.

Mutta K-18:n liittyy aina tietty houkuttelevuus. Se herättää uteliaisuuden.

Pieni talo
preerialla: K-18

Tästä tulevat mieleen Pieni talo preerialla -kohu ja Ylen käsittämätön ratkaisu väittää syksyllä esitetyn Sano että rakastat -sarjan alkuperäistä, aivan siistiä versiota K18-pornoksi.

Ylehän esitti seksiä vakavasti ja fiksusti käsittelevästä HBO-laatusarjasta tökerön, amerikkalaisille hienohelmoille leikatun version, jonka dialogistakin oli dubattu pois seksiin liittyvää sanastoa. Eli kun kerrankin tehdään seksuaalisuutta käsittelevä hyvä sarja, jossa yhdynnät ovat osa ihmisten arkista elämää ja seksin asiallinen (ei mässäilevä) näyttäminen on siksi dramaturgisesti täysin perusteltua, Ylellä panikoidaan ja ryhdytään itsesensuuriin – esitetään lasten versio aikuisten sarjasta, vaikka on iltamyöhä.

Sano että rakastat -sarjan alkuperäinen versio, jota Yle ei voinut näyttää koska se Ylen mukaan oli K18-pornoa, on vastikään tarkastettu Elokuvatarkastamossa. Se sai K-15-ikärajan. Sen olisi kuka tahansa ikärajoihin vähänkin perehtynyt pystynyt helposti päättelemään. Sarja ei ole mitään kovaa pornoa.

Eivät tällaiset ylilyönnit ainakaan lisää ikärajojen uskottavuutta.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Festivaalien on annettava listaus elokuvista tarkastamoon, on tietysti mahdollista, että tarkastamo on suositellut näille festarielokuville K18-merkintää. Kovin todennäköistä se ei ole.

Asia, josta ei paljon puhuta saati tiedetä: muutamat televisiokanavat lähettävät jatkuvasti ”siistittyjä” versioita ohjelmista, jotta ne voitaisiin varmasti näyttää varhaisempaan ohjelma-aikaan. Ts. kun elokuvissa (teatterit & DVD) on luovuttu sensorin saksien käytöstä, tehdään sitä tänään tv:ssä, eikä kukaan huomaa – yhtä poikkeusta lukuunottamatta – mitään.

Tästä olisi erittäin kiinnostavaa saada esimerkkejä. Tiedän, että esimerkiksi elokuvia on lyhennetty, jotta ne mahtuisivat tietyille ohjelmapaikoille, mutta olen kuvitellut näiden olevan yksittäistapauksia. Ja kuulin huhun, että Sopranosin Yle-kierroksen alussa olisi esitetty sensuroitu versio ainakin yhdestä jaksosta, mutta sillekään en ole saanut varmistusta.

Voi olla, että varmistusta on todellakin vaikea saada. Olen kuullut ”siistimisestä” sellaiselta henkilöltä, joka näiden asioiden kanssa työskentelee. Yksityiskohtia en kysellyt, enkä myöskään mittakaavaa, mutta ymmärsin, että kyse ei ole kuitenkaan aivan harvinaisesta toiminnasta. Toiminta lienee yleisempää kaupallisilla yleiskanavilla kuin YLE:llä.

Katsoin tuon Sano että rakastat sarjan kun se tuli Canalilta.Ei kyllä minun järkeeni mene mikä siinä oli K18.On se kumma kuinka väkivallalla saa mässäillä mielin määrin mutta heti kun tissi vilahtaa niin jotkut menevät paniikkiin.Maailman luonnollisin asia ”Seksi”.Miksi joidenkin pitää olla niin saamarin juntteja ja elää jossain kekkosaikakaudella.

Ai niin vilahtihan siinä se mies fallos jäykkänä mikä oli selvästi tehty kumista.Se kai sitten on niin kauheaa.

Minä näin sen sensuroidun Sopranos-jakson Yleltä ja voin käsi Raamatulla vannoa, että näin myös tapahtui. Myös Nelosen uutta Breaking Bad -sarjaa katsoessa on parista dialoginpätkästä tullut vaikutelma, että nyt feidattiin fuck-sana. Minusta on ihan uskottavaa, että kanaville on voinut lipsahtaa lällyversioita vahingossa (näin kävi myös nelosen Sopranos-aikana, ainakin kanavan oman selityksen mukaan). En kuitenkaan niele heti sitä olettamusta, että kanavat sensuroisivat sarjojaan tietoisesti. Paitsi tietenkin Yle tuon Sano että rakastat -sarjan kohdalla.

Lyhentämistä tapahtuu käsittääkseni paljonkin, kun ohjelmia yritetään survoa slotteihinsa. Esimerkiksi lähes kaikki 70-80-luvuilta uusittavat kotimaiset sarjat – kuten Reinikainen tai Tankki täyteen – ovat järjestään liian pitkiä nykyisille puolen tunnin paikoille, samoin yllättävän monet ulkomaiset sarjat. Monet ulkomaiset kanavat toimivat erilaisilla mainoskatkoperiaatteilla kuin kotimaiset kaupalliset ja ostetaanhan Jenkeistä ja Briteistä myös sarjoja, jotka eivät ole pyörineet kotimaissaan mainosrahoitteisilla kanavilla.
Esimerkiksi Sinkkuelämää piti käsittääkseni Suomeen hieman lyhennellä.
Ikävä puolihan on, että huonossa sarjassa lyhentäminen on helppoa ja voi tehdä hyvääkin, mutta mitä parempi ohjelma on, sitä vaikeampi siitä on napsia mitään pois perustellusti. Jos muu ei kärsi niin ainakin rytmi.

Hei Kalle!
Kirjoitat todella hienosti ja asiantuntevasti. Varsinkin myötähäpeädokumenttigenren määritelmä osui ja upposi! Kiitos siitä, että olet perehtynyt suomalaiseen dokumenttielokuvaan aidolla innolla ja haluat tuoda sitä meidän kaikkien tietoisuuteen. Muutema kommentti DocPointin ikärajoista: Minä määritin ne, ajatuksenani oli seurata ennakkotarkastuksen asettamia ohjeita. K-18 merkinnät saivat elokuvat, jossa oli poikkeuksellisen raaistavia kohtia. La Vida Locassa tapetaan ihmisiä ja versiä ruumitta heitetään auton takakonttiin. For freedomissa kuvataan massamurhien uhreja Teheranin kaduilla vallankumouksen aikaan. Bagdadissa räjäytetään itsemurhapommeja, jossa silpoutuneita ihmisiä näkyy kadulla. Suoraa tappamista elokuvissa ei näytetä, järkyttävän ja vastenmielisen väkivällan uhreja sitäkin enemmän. Minä tein päätöksen koska uskoin, että yleisöä pitää varoittaa poikkeuksellisen järkyttävästä kuvamateriaalista.
DocPOintin taiteellinenjohtaja Erkko Lyytinen

Moi Erkko! ”Minä tein päätöksen koska uskoin, että yleisöä pitää varoittaa poikkeuksellisen järkyttävästä kuvamateriaalista.” Ymmärrän hyvin ja varoittamiseen on tietysti jonkin verran syytä. K18-määritelmä vain ampuu kovasti yli, samoin kuin kuvauksesi La Vida Locasta – järkyttävä elokuva, mutta ei veristen kuvien vuoksi. Festivaalin elokuvien järkyttävin ja rankin kohtaus on kuitenkin aivan varmasti Broomfieldin His Big White Selfistä (DocPointin ohjelmakartan mukaan K-13), jossa kolme miestä teloitetaan – kamera kuulee heidän viimeiset sanansa, vaikka kuva loittoneekin hetkeksi ennen kuin oman käden oikeutta toteuttavat miehet ampuvat heidät. Näitä määrittelyongelmia tietysti riittää festivaaleilla. Sitten toiseen näkökulmaan: kollegani ja ystäväni Lauri Lehtinen löysi K-18-ikärajan ilmeisesti katsojien houkutteluun tähtäävästä käytöstä jälleen mielenkiintoisen esimerkin. Aina aiemmin K-16-ikärajalla levitetyn Takeshi Kitanon Sonatinen takakanteen on levittäjä itse läiskäissyt K-18-ikarajan. Aikamoista liioittelua taiteelliselle ja viipyilevälle japanilaiselle mafiadraamalle. Vaan kaipa se saa toiminnanhimoiset tarttumaan dvd:hen.