Docpointin ja Ylen rajut kuvat
Helsingissä on taas DocPoint-festivaalin aika. Ohjelmisto vaikuttaa paremmalta kuin koskaan.
Isoissa elokuvateatterisaleissa esitetään monta uutta laatudokumenttia (kuten maailmalla kovasti kehuttu Man on Wire sekä Cannes 2008:n parhaimmistoon kuulunut Tyson) sekä esimerkiksi Nick Broomfieldinretrospektiivi.
Yksi asia kuitenkin ihmetyttää. Peräti kolme dokkaria on saanut ohjelmakartalla K-18-ikärajan.
Ikäraja on annettu festivaalin sisällä, sillä elokuvafestivaalien ei tarvitse ennakkotarkastuttaa koko ohjelmistoaan Valtion elokuvatarkastossa. (Eivätkä ne millään ehtisikään.)
Kyseessä lienee yritys saada enemmän huomiota kyseisille dokumenteille, samaan tapaan kuin 1980-luvulla jopa draamaelokuvien videokasettien takakansiin lätkäistiin tekaistuja K-18-ikärajoja vain jotta niiden houkuttelevuus nousisi.
Näkemättä
en usko
Suomessa on melko vaikeaa saada K-18-ikäraja elokuvatarkastamolta – liki mahdotonta, jos kyseessä on dokumentti. Viiden viime vuoden aikana ikärajan on saanut vain kaksi dokumenttia – kovaa pornoa sisältävä Inside Deep Throat sekä maailman törkeimmän vitsin historiaa kertova, mahdottoman räävitön Aristokraatit.
Kolmenkymmenen viime vuoden aikana K-18-tuomion on saanut VET:ltä yhteensä kahdeksan dokumenttia, niistäkin pari nimenomaan pornokuvaston ja pari laskelmoidun kaupallisuuden (Tappava totuus / Killing of America, Tämä on Amerikka II) vuoksi.
Vielä näkemättä en usko, että Keski-Amerikan jengejä kuvaava La Vida Loca, Iranin vallankumousta juhliva, lähes 30 vuotta vanha For Freedom ja sotilasjunttaa kritisoiva Burma VJ olisivat kaikki niin poikkeuksellisen rajua kamaa, että tosiaan olisivat ansainneet tuon äärimmäiseen väkivaltaan ja pornoon viittaavan ikärajan. Ilmeisesti niissä on oikeaa väkivaltaa ja ruumiita. Niin on joskus televisiossakin. Tiedonvälityksellisen arvon vuoksi tällaisen materiaalin ei yleensä katsota tekevän dokumentista K-18:n väärtiä.
Mutta K-18:n liittyy aina tietty houkuttelevuus. Se herättää uteliaisuuden.
Pieni talo
preerialla: K-18
Tästä tulevat mieleen Pieni talo preerialla -kohu ja Ylen käsittämätön ratkaisu väittää syksyllä esitetyn Sano että rakastat -sarjan alkuperäistä, aivan siistiä versiota K18-pornoksi.
Ylehän esitti seksiä vakavasti ja fiksusti käsittelevästä HBO-laatusarjasta tökerön, amerikkalaisille hienohelmoille leikatun version, jonka dialogistakin oli dubattu pois seksiin liittyvää sanastoa. Eli kun kerrankin tehdään seksuaalisuutta käsittelevä hyvä sarja, jossa yhdynnät ovat osa ihmisten arkista elämää ja seksin asiallinen (ei mässäilevä) näyttäminen on siksi dramaturgisesti täysin perusteltua, Ylellä panikoidaan ja ryhdytään itsesensuuriin – esitetään lasten versio aikuisten sarjasta, vaikka on iltamyöhä.
Sano että rakastat -sarjan alkuperäinen versio, jota Yle ei voinut näyttää koska se Ylen mukaan oli K18-pornoa, on vastikään tarkastettu Elokuvatarkastamossa. Se sai K-15-ikärajan. Sen olisi kuka tahansa ikärajoihin vähänkin perehtynyt pystynyt helposti päättelemään. Sarja ei ole mitään kovaa pornoa.
Eivät tällaiset ylilyönnit ainakaan lisää ikärajojen uskottavuutta.