Kalle Kinnusen elokuvablogi.

David Lynchin Blue Velvet ja poistetut kohtaukset: nännit liekeissä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.11.2011 11:02

David Lynchin huikeasta Blue Velvetistä on julkaistu Yhdysvalloissa uusi blu-ray-laitos, jolla on mukana ennennäkemättömiä kohtauksia. Yksi niistä Chris Rodleyn suomennetussakin Lynch on Lynch -haastattelukirjassa paljon tilaa saanut jakso, jonka pois jättämistä ohjaaja harmitteli jälkikäteen.

Tunnelmaltaan (tietenkin) painostavassa kohtauksessa Frank (Dennis Hopper) riehuu tapansa mukaan, ja taustalla istuva nainen sytyttää nänninsä tuleen. Se on nyt katsottavissa (huonolla kuvanlaadulla) Slashfilmin saitilla.

Mitä tästä kostuu? No eipä paljoa, mutta voi sentään muistella menneitä, aikaa jolloin Lynch ei pelleillyt rahastustempauksissa ja hölmön musiikin tekijänä vaan oli huippuluokan elokuvaohjaaja. Blue Velvetin blu-ray on tietty pakkohankinta, jahka se ilmestyy Euroopassa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tuskinpa se filmiä olisi silti pelastanut äärimmäiseltä tylsyydeltä ja ylipitkiltä kohtauksilta, jotka ovat se Lynchin perussynti.

DuPont ei taida paljon katsella ns. taide-elokuvia. Lynch on aikamoista MTV-tyylin tykitystä jos vertaa suurimpaan osaan Cannesissa palkittuja eurooppalaisia pläjäyksiä. Kokeile vaikka Nuri Bilge Ceylanin leffoja vaihtelun vuoksi.

Siis oikeasti ei kyllä ole tylsyys tullut ensimmäisenä mieleen Lynchiä katsellessa, lukuunottamatta niitä heikoimpia rävellyksiä, kuten Dune tai vaikka se viimeisin laukkumainos Lady Blue Shanghai.

Elokuva leikataan aina tavoittamaan katsojia. Sensuuri vaatii jonkinmoista pidättyväisyyttä, jottei breitvviikkejä kehittyisi aivan joka taloudessa vai mitä elokuvatarkastamot ja Viestintävirasto???

Ymmärtääköhän bloggaaja itsekään, että hänen ajatusmaailmansa on peräisin 1800-luvulta? Ko. lyhyen tekstin ydin tiivistyy viestiin suutari pysyköön lestissään, mitä ahdasmielisemmäksi ei kovin paljon pääse. Puuttumatta siihen, minkä tasoista musiikki Lynchin uudella levyllä on, on bloggaajan körttiläinen luutuma siitä, että Lynchin ei pitäisi tehdä muuta kuin elokuvia lievästi sanoen regressiivinen. Olipa Lynch muusikkona ässä tai täysi nolla, ainakin hän käyttää mahdollisuutta ilmaista itseään myös tätä kautta eikä se ole soimattavaa, vaan arvostettavaa. Yleisönä meillä on se verraton valtti, että meidän ei tarvitse kuunnella, jos musiikki ei maistu. Elokuvantekijänä Lynchin ura on jo niin rikas, ettei hän ole meille elokuvien kuluttajille mitään velkaa. Jokainen valmistuva Lynchin hyvä elokuva on tähän astiseen plussaa eivätkä huonot vie mitään pois aikaisemman uran saavutuksista. Edellä sanottu pitää paikkaansa yleisemminkin taitelijoiden suhteen. Itse pidän kovasti Lynchin biisistä Ghosts of Love elokuvassa Inland Empire.

DTM: ”Ko. lyhyen tekstin ydin tiivistyy viestiin suutari pysyköön lestissään, mitä ahdasmielisemmäksi ei kovin paljon pääse.”

Voi sen näinkin tulkita. Sallin toki Lynchin tekevän ihan mitä hän tykkää.

Elokuvaohjaajana hän oli kuitenkin yksi parhaista, muusikkona mielestäni parhaimmillaankin teennäinen, ja (linkittämässäni, edellisessä Lynchiä käsittelevässä blogimerkinnässäni puidut) joogalento- sekä yökerhobisneskuviot ovat sangen ankeita. Siksi ilmaisen henk. koht. pettymykseni.

Aluksi kiitokset K.K.:lle hyvästä – ja näköjään keskustelua herättävästä – kommentista.

Olen aina pyrkinyt lukemaan K.K.:n elokuva-arvostelut ja kommentit niin täältä SK:n sivustolta kuin myös Image-lehdestä, koska olen huomannut että jos K.K. kehuu jotakin elokuvaa, on enemmän kuin todennäköistä että pidän siitä itsekin (esim. Lynch, Noe, Östlund yms.).

Mutta nyt on sanottava, että K.K.:n kommentti Lynchin uutukaisesta levystä (Crazy Clown Time) ”hölmönä musiikkina” yllätti minut täysin. Minusta po. albumi on parhaita ja mielenkiintoisimpia levyjä, mitä on julkaistu vähään aikaan.

Suosittelen kaikille tätä purkaustani lukeville, että kuuntelisitte mainitun levyn ajatuksella ja kaikessa rauhassa. Siinä on hämmentäviä – kuten Lynchin elokuvatkin useimmiten – kappaleita kuten esimerkiksi ’So Glad’ ja ’I Know’ ym.

Näitä luetaan juuri nyt