Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Crank ja kriitikko, joka rakasti myös toimintaelokuvia

Blogit Kuvien takaa 5.6.2009 08:38
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Aina kun kirjoitan jostain toimintaelokuvasta vähänkin negatiiviseen sävyyn, kommentoi joku, että niinhän ne kriitikot vihaavat toimintaelokuvia ja viihdettä. Hohhoijaa.

Tuo kuvitelma on kovin vanhanaikainen.

En kaipaa jokaiseen elokuvaan humanismin kosketusta. Rakastan hyvin tehtyjä ja napakasti rullaavia toimintaelokuvia.

Max Payne tai 12 Rounds eivät ole sellaisia. Ne ovat tusinakamaa.

Kuten Quentin Tarantino on sanonut, hyvän toimintaelokuvan tekeminen vaatii ohjaajalta aivan erityistä taitoa.

Hyvää amerikkalaista modernia ja kursailemattoman kovaotteista toimintaa ovat vaikkapa pari ensimmäistä Terminatoria, RoboCop, Die Hard, Total Recall, Face/Off, Casino Royale (vai lasketaanko brittiläiseksi?) ja action-jaksoissaan kovasti samantyyliset Bourne-trillerit, Kill Bill ja aivan mieletön yilyöntien sikermä Bad Boys 2.

Ja Aasiasta John Woon monet elokuvat The Killeristä Hard-Boilediin, Full Contact sekä useat hongkongilaiset kungfu-seikkailut kuten Once Upon a Time in China.

Jos vanhemmat elokuvat lasketaan, täytyy joukkoon ottaa ainakin Hurja joukko, hongkongilaisten Shaw-studioiden helmet ja parit japanilaiset Street Fighterit. Ja niin edelleen.

Nämä löytyvät tämän kriitikon dvd-hyllystä, samoin kuin kolme-neljäsataa muuta toimintagenreen luokiteltavaa elokuvaa. Siellä ne ovat sulassa sovussa Scorsesen, Kubrickin, Hitchcockin, Fellinin, Bavan, Wilderin ja muiden arvovaltaisten ja etabloituneiden setien teosten kanssa.

Kirjoitan aiheesta tänään, koska Nelonen esittää yöllä yhden viime vuosien suosikkielokuvistani. Se on Crank.

Jason Statham esittää palkkamurhaaja Chev Cheliosta, joka herää eräänä aamuna huonovointisena ja saa välittömästi tietää, että häneen on ruiskutettu tappavaa myrkkyä. Henki lähtee, jos hänen adrenaliinitasonsa laskee.

Crank on aivan hillitön. Lähtökohta on kreisi yhdistelmä Kuollut jo saapuessaan -elokuvia (1950 ja 1988) ja Speediä, mutta kone on viritetty suorastaan vaarallisille kierroksille.

Tyylilaji on lähempänä Grand Theft Auto -pelejä kuin perinteistä Hollywood-toimintaa. Peleihin viitataankin usein. Reaaliajassa etenevä Crank on ehdottomasti paras pelielokuva, vaikka se ei pohjaudukaan virallisesti mihinkään peliin. Toisin kuin maxpayneien ja residentevilien tekijät, Crankin ohjaajakaksikko NeveldineTaylor on ymmärtänyt, mikä toimintapeleissä viehättää: osallistuminen ja katkeamaton vauhti. Crank on yhtä täynnä oivaltavia vitsejä kuin hyvä Simpsonit-jakso, mutta samalla se on häpeilemättömän väkivaltaista actionia, juuri sopivan hirtehishumoristisella tyylitajulla.

Crank

Koko ajan ammutaan vähän yli. Mukaan on unohtumattomasti saatu niin viime vuosien hauskin seksikohtaus kuin Harry Nilssonin biisi Everybody’s Talking.

On Crank tietyllä tavalla itsetietoisuudessaan myös metaelokuvaa. Mediarajat ylitetään, paikasta toiseen siirryttäessä kuva muuttuu aivan hetken ajaksi pikselöityneeksi GoogleMaps-kartaksi.

Roger Ebert kirjoitti taannoin Synecdoche, New Yorkia arvioidessaan, että todella hyvä elokuva on kuin talismaani, jota kantaa mielessään ja jonka pariin palaa yhä uudelleen, ihailemaan sen hienoutta.

Valtavan runsas Crank on minulle yksi tuoreimmista tällaisistä elokuvista: se on kiihkeä päättömyyksien kavalkadi, jonka tekeminen on vaatinut suurta älykkyyttä ja erinomaisen tyylitajun.

Valitettavasti sitä ei nähty Suomessa elokuvateattereissa lainkaan, enkä minäkään ole päässyt nauttimaan siitä valkokankaalta.

Crankin aivan samalla tiimillä toteutettu jatko-osa sai USA:n ensi-iltansa huhtikuussa, joten en antanut virheen toistua ja trailerin meininkiin luottaen kävin oitis tsekkaamassa sen New Yorkissa.

Kannatti, sillä jatko on harvinaisella tavalla ihan edeltäjänsä veroinen. Huumori on yhtä ronskia ja silmääiskevää: juttu jatkuu suoraan ja sekunnilleen ykkösen lopusta. Runnellusta päähenkilöstä on tulossa vastentahtoinen elinluovuttaja, joka pysyy hengissä vain vanhanaikaisen, ulkoisella akulla varustetun keinosydämen avulla. Jujuna on, että hänen täytyy ladata itseään hurjilla sähköiskuilla.

Ykkösessä kuolleet tyypit palaavat samojen näyttelijöiden esittäminä kuvioihin vaivatta: ”olen hänen veljensä ja haluan kostaa”, vastaa eräskin hyypiö Cheliosin kyselyihin siitä, että eikös sinut ammuttu jo seulaksi.

Crank kakkonen jäi muuten David Carradinen viimeiseksi elokuvaksi. Hän esittää iäkästä, mutta kiimaista kiinalaismafiosoa, joka yrittää varastaa sankarilta erään tärkeän ja poikkeuksellisen suureksi kuvaillun elimen. (Onpa ironista, mikäli tuoreimmat tiedot Carradinen kuolinsyystä pitävät paikkansa.)

Nyt jännittää, millainen tulee Neveldine-Taylorin kolmannesta elokuvasta Gamer, joka liittyy sisällöltäänkin pelien maailmaan. Sen ensi-ilta Suomessa on syyskuussa. Crank 2 ehtinee dvd:lle joskus syksyllä.

Crank Nelosella kello 0.35.