Clint Eastwood palaa pääosaan 88-vuotiaana - huumekuriirin roolissa
Elokuvien ohjaaminen on hidasta työtä, johon kuuluu aikaavievää ja yleisölle näkymätöntä suunnittelua ja kehittelyä. Korkealaatuisia elokuvia tekevien ohjaajien ensi-iltojen välit ovat usein parin-kolmen vuoden pituisia.
Clint Eastwood on 88-vuotias. Hän on saanut ohjaajana valmiiksi seitsemän elokuvaa täytettyään 80 vuotta.
Eastwoodilta valmistuu tänä vuonna kaksi elokuvaa. Ensimmäinen oli 15:17 Pariisiin, joka tositapahtumiin pohjautuen kertoi miten amerikkalaissotilaat vapaa-ajallaan taltuttivat terroristin ranskalaisjunassa. Elokuva ei ole ollut kummoinen yleisö- tai kritiikkimenestys.
Ennen joulua valmistuu kuitenkin jo uusi Eastwood-elokuva, ja hän näyttelee siinä myös pääosan. The Mule on 1980-luvun tositapahtumista ammentava jännityselokuva. Eastwood esittää sotaveteraania, joka ryhtyy kartellin huumemuuliksi.
Eastwood ei ole näytellyt kuuteen vuoteen, ja edellisestä pääosasta on kymmenen vuotta – Gran Torinon piti olla ”jäähyväiselokuva”.
Traileri ainakin vetoaa tunteisiin. Vaikka päätös ensi-iltapäivästä tuli harvinaisen myöhään, sitä ei voi sanoa yllättäväksi, että se iskettiin joulukuulle, Oscar-kriteerien puitteissa tärkeimpään mutta myös hyvin kilpailtuun vuodenaikaan. Eastwoodin kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt tuotanto- ja levitystaho Warner Bros uskoo hankkeeseen ja sen palkintopotentiaaliin.
En lähtisi ainakaan lyömään vetoa sitä vastaan, että parhaan miespääosan Oscar-ehdokkaiden listalla olisi yksi 88-vuotias herra.
Trailerista vielä: sentimentaalisine ”en ansaitse anteeksiantoa” -repliikkeineen se vaikuttaisi antavan elokuvasta liikaakin ilmi. Ja jos tyyli tuntuu tutulta, ei ihme, sillä käsikirjoittaja Nick Schenckin viimeisin teos oli Gran Torino. Siinäkin Eastwood oli sotaveteraani, jolla on vaikea perhesuhde ja joka päätyi tekemään laittomia asioita.
Itse en jaksa ajatella tässä olevan ongelmaa. Pidin Gran Torinosta kovasti, vaikka se ei ole maailman oivaltavin tai jännittävin teos. Eastwood on hahmo, johon latautuu paljon sellaista, mikä on paljon yksittäisiä elokuvia suurempaa. Kun hän tekee nyt pääroolin, kyseessä on spektaakkeli, vaikka elokuva ei olisi ”hyvä” tai ilmaisultaan räväkkä. Ehkä odotuksiani The Mulen suhteen voisi verrata tilanteeseen, jossa eläköitynyt kuvataiteen mestari vielä kerran ja vastoin odotuksia esittelee uuden omakuvan. Siltä ei ole järkeä odottaa uudistumista, se tuskin on tekijänsä merkittävin työ, mutta jo sen olemassaolo tuntuu tähdelliseltä.
The Mule ehtii Suomeen ensi vuoden puolella. Jos sen tarinaan haluaa jo perehtyä, tässä on The New York Timesin artikkeli, josta käsikirjoitus sai inspiraationsa.