CIA Hollywoodin renkinä: Vice paljasti, miten Zero Dark Thirty kirjoitettiin
Usein Hollywoodin elokuvantekijöitä on syytetty Yhdysvaltojen hallinnon ja armeijan pokkuroinnista. Joskus yhteistyö on ollut avointa. Monia elokuvia on tehty armeijan avustuksella – kuten Suomessakin sotaelokuvia. Salaisempaakin suhmurointia on Yhdysvalloissa tapahtunut.
Aina asiat eivät ole sitä, mitä ensin voisi kuvitella.
Osama bin Ladenin jahtaamisesta fiktion keinoin, mutta tositapahtumista osin tarkkaan ammentaen kertovan Zero Dark Thirtyn kohdalla syytöksiä on heitetty suuntaan jos toiseen. Kolme vuotta sitten valmistunut (mielestäni mestarillinen) elokuva on näyttäytynyt toisille Yhdysvaltojen sotavoimia ihailevana, toisille taas kriittisenä.
Vice-medialla oli syyskuun alussa muikea skuuppi.
Vice News oli saanut CIA:lta haltuunsa dokumentit, joissa kerrotaan, kuinka Zero Dark Thirtyn käsikirjoittaja Mark Boal ja ohjaaja Kathryn Bigelow kestitsivät tiedustelupalvelun työntekijöitä ja antoivat näille melko kalliita lahjoja. Vastineeksi he saivat tietoja ja asiantuntemusta, jolla käsikirjoitusta kehitettiin.
Jutun otsikko on Tequila, Painted Pearls, and Prada: How the CIA Helped Produce ’Zero Dark Thirty’. Kun sitä lukee otsikkoa pidemmälle, kuvio paljastuu vähän monimutkaisemmaksi. CIA ei tarkoituksellisesti saati virallisesti auttanut, vaan elokuvantekijät vedättivät tiedustelupalvelun väkeä. Boal pääsi tilaisuuksiin, joihin häntä ei olisi pitänyt päästää, kuten kuuntelemaan CIA-pomo Leon Panettan salaista puhetta bin Ladenin tappamisen jälkeen. CIA-väen keskuudessa heräsi kateutta niitä kohtaan, joita elokuvantekijät (tietoja saadakseen) kestitsivät. Eräskin virkamies auttoi Boalia käsikirjoitusversion kanssa ja seuraavana päivänä mentiin shoppailemaan.
Vicen paljastusjutusta on tehty kiintoisia johtopäätöksiä. Siitä voi vaikka ajatella, että CIA oikeastaan kirjoitti Zero Dark Thirtystä näköistään propagandaa.
Elokuvan nähneenä pidän väitettä vähän hassuna. Zero Dark Thirty on erittäin tehokas jännityselokuva, mutta myös kolkko, jopa masentava teos. Se ei anna CIA:sta mairittelevaa kuvaa, ja se näyttää eräänlaista vääjäämätöntä laitos- ja väkivaltakorruptiota, jota hiipii myös Jessica Chastainin näyttelemään päähenkilöön. Sävyt ovat osin myös katsojan silmässä.
CIA:ssa virkamiesten salainen yhteistyö elokuvaväen kanssa johti paitsi sisäiseen tutkintaan, myös tiukempaan linjaan. Vaikka Hollywood-tyyppien kanssa olisi siistiä hengailla ja olisi mahtavaa nähdä itsensä (vaikka sitten anonyyminä) elokuvahahmona, se nyt vaan ei oikein käy. Se voi olla rikos.
Zero Dark Thirtyn jälkeen tiedustelupalvelun väki ei enää saa olla tekemisissä Hollywoodin kanssa, ellei kyse ole virallisesta yhteistyöstä.
Bigelow ja Boal eivät ole paljastuksia kommentoineet. Ei varmasti kannatakaan: hekin voisivat saada syytteitä lahjusten antamisesta.