Christopher Lee, kuolematon
Elokuvamuistojen määrä on valtava. Christopher Leen kuolema koskettaa ainutlaatuisella tavalla, koska Lee oli enemmän kuin näyttelijä ja ikoni.
Jos tekisin listan voimakkaimmista elokuvakokemuksistani, hyvin lähellä kärkeä olisivat tietyt elämykset 29 vuotta sitten. MTV3:lta tuli ensimmäistä kertaa Hammer-kauhua.
Dracula on noussut haudastaan teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Olin kiinnostunut kauhusta ja vampyyreistä ja muusta. Olin televisiotarjonnan varassa, ja ennen tuota kesää ei Suomen televisiosta tullut värielokuva-ajan kauhua lähes koskaan.
En ole koskaan katsonut elokuvaa uudelleen, mutta muistan, että Leen Dracula oli sataprosenttisesti kaikkea sitä mitä saatoin kuvitella kauhuelokuvan, nimenomaan kauhuviihteen olevan.
Muutamaa viikkoa myöhemmin esitettiin Muumion kosto, ja taas tajunta räjähti. Näistä goottihorrorin perusteoksista loin orastavan käsitykseni paitsi kauhuelokuvien luonteesta, myös elokuvan tehosta ylipäänsä. Innostuin ja sillä tiellä ollaan. Oli niin mahtavaa pelätä, tietenkin turvallisessa viitekehyksessä kotona. En muista katsoinkin yhtään tuon kesän Keskiviikon keskiyö -näytössarjan leffoista esitettäessä vai nauhoitinko ne ja katsoin kaikki päiväsaikaan, mutta väliäkö sillä.