Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Chris Morrisin Four Lions – saammeko vielä hyväksyä terrorihuumorin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 17.7.2010 08:27

Chris Morrisin uusi elokuva olisi varmasti vuoden kiistanalaisimpia, jos siitä tulisi meillä hitti. No eihän vain kahdella filmikopiolla levitykseen lähtevästä leffasta tule.

Kirjoitin SK nettiin elokuvasta erillisenkin, laajemman jutun – sillon kun työnimi oli vielä Boilerhouse.

Satuin olemaan Lontoossa Four Lionsin ensi-iltapäivänä, joten menin Piccadilly Circusin vieressä sijaitsevan elokuvateatterin näytökseen heti puoliltapäivin.

Salissa oli paljon ihmisiä, vaikka oli arkipäivä. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka monet olivat etnisesti muita kuin brittejä.

Todennäköisesti elokuvaan lisäarvoa toi se, että mitä nyt? Tuleeko lunta tupaan?

Kaikki nauroivat katketakseen.

Elokuva on mainio.

Missä menee raja?

Terrorismi on ilmiö, jonka voi käsittää, mutta sen tuhoisuutta – uskonnosta ammentavan teorian konkreettisten seurausten kauheutta – välttämättä ei.

Meillä Suomessa on samankaltaisia lähihistorian kollektiivisia painajaisia: kouluampumiset. Ymmärrän hyvin, ettei niistä voi tehdä elokuvaa, edes satiirista.

Vielä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Maailmalla terrorismilla on pilailtu pitkään kuten Jeff Dunham – Achmed the Dead Terrorist on katsottu youtubessa näköjään jo yli 115 miljoonaa kertaa. Omid Djalilin standup komediat parodisoivat usein tilannekomiikkaa ja ennakkoluuloja etnisiä ryhmiä kohtaan.

Britit on olleet aika ennakoluulottomia irvailijoita ja sketsejä sivuten terrorismia on ainakin varhaisesta -80 luvulta asti.

Sopivasti käytettynä huumori ja nauru, erityisesti itselleen ja omille uskomuksilleen nauraminen voi auttaa vaikeiden asioiden käsittelyn aloittamisessa ja työstämisessä siten, että kykenee näkemään asioita muistakin näkökulmista kuin vain siitä omasta totutusta näkökulmasta.

Näitä luetaan juuri nyt