Chris Morris ja komedia brittiläisistä itsemurhapommittajista
Suomessa Chris Morrisin tuntevat vain he, jotka ovat katsoneet Brass Eye-ajankohtaisohjelmasatiiria ja Jam-sarjaa ulkomaisilta dvd:iltä tai netistä. Uskokaa minua, Morris on nero.
Satiirikon seuraavan teoksen aiheena ovat brittiläiset itsemurhapommittajat.
Vuosikaudet projekti oli Channel 4-kanavan sarjatuotanto, kunnes siellä säikähdettiin. Lopulta on syntymässä pitkä elokuva Boilerhouse. Takana ovat Warp-levy-yhtiön elokuvapuoli ja Film Four.
Valmista pitäisi olla lähikuukausina.
Morrisin mukaan luvassa on satiiri, joka ”tekee jihadistiterroristeille saman minkä Ruutiukot teki natseille”. Tyypillisen moniselitteinen Morris-lausunto.
Mutta voiko elokuva nousta Jamin ja Brass Eyen tasolle? Olen viettänyt kymmeniä ja kymmeniä tunteja Brass Eyen parissa, eikä sen herkullisuus ole yhtään kärsinyt. Seitsemänosaisessa kiivasrytmistä ajankohtaisohjelmaa muistuttavassa sarjassa (jonka nimi voisi suomeksi olla vaikka Ruskea silmä) Morrisin roolihahmot esittelivät polttavia yhteiskunnallisia ongelmia.
Mukaan oli saatu joukko enemmän tai vähemmän ryhdikkäitä brittijulkkiksia, jotka ”hyvän asian puolesta” (tai tarkoituksenaan nostaa omia pisteitään) suostuivat sanomaan kameran edessä mitä tahansa järjenvastaista, ääliömäistä ja jopa moraalitonta. Eräskin kansanedustaja ryhtyi ajamaan Morrisin esittelemän kuvitteellisen ja ominaisuuksiltaan aivan pähkähullun ”muotihuumeen” vastaista kampanjaa, ennen kuin tajusi joutuneensa pilan kohteeksi. Wikipedia kertoo tarkemmin.
Ennen kaikkea piikit osuivat skandaalinhakuisiin ja paniikkeja lietsoviin televisio-ohjelmiin.
Parhaat Brass Eye -jaksot käsittelevät tietenkin niitä aiheita, joihin (britti)mediassa on hysteerisimmin ja epärationaalisimmin suhtauduttu, eli pedofilia- ja huumekohuja.
(No hillitön on tämäkin, vaikka on täysin näytelty: Is the Royal Navy dangerously gay? Viisiminuuttisen sketsin lopun punchlinessä kiteytyy koko Brass Eyen ydin.)
Tekstimuotoista Chris Morrisia löytyy The Guardianin sivuilta. Mukana ovat myös kootut Richard Geefen nimellä kirjoitetut kolumnit, jotka parodisoivat vakavasti sairaiden kolumnisarjoja, joista tuli brittilehdistössä suorastaan buumi 1990-luvun lopulla. Geefe on muka toistaitoinen toimittaja, joka päättää tehdä itsemurhan ja lepertelee asiasta joka viikko.
Mitä pitempään Morrisin tähänastisia satiirisaavutuksia pohdin, sitä innokkaammin Boilerhousea odotan. Ehkä enemmän kuin mitään muuta tulevaa elokuvaa. Pidin nimittäin kovasti myös mielipiteet jakaneesta Nathan Barleysta.