Cannes-voitto teki lauantaista yhden suomalaisen elokuvan suurimmista päivistä – Hytti nro 6:n Oscar-tie raottui jo perjantaina

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Hytti nro 6:n menestys Cannesissa on todiste, jota on kaivattu. Juho Kuosmanen ja kumppanit eivät ole poikkeus. Suomalainen elokuva on jo vuosia ollut kansainvälisen vertailun kestävää. Tämä ei tietenkään tarkoita kaikkia elokuvia, ja ne, jotka tehdään yksinomaan kotimaiselle yleisölle, eivät kansainvälistä arviointia kaipaakaan.

Osaamista ja elokuvan tajua kuitenkin on. Aina sitä ei ole ollut.

Taiteen kilpailuttaminen on, juu, tylsää. Näin on tapana sanoa etenkin, jos palkintoja ei tule. Cannesin tuomaristo vaihtuu joka vuosi ja palkinnot ovat kunakin vuonna eri näköisiä. Tämän vuoden voittajissa näkyy tuomariston halu löytää uutta. Tuomaristo oli ensimmäistä kertaa Cannesin historiassa naisvaltainen ja sitä johti ensimmäistä kertaa musta henkilö, Spike Lee. Kultaisen palmun sai palkintojen historiassa toista kertaa nainen, Julia Ducournau, elokuvastaan Titane.

Kansainväliselle, taiteellisesti kunnianhimoiselle elokuvalle omistautunut Cannes lienee maailman toiseksi tunnetuin elokuvien palkitsemistapahtuma amerikkalaiseen yleisöelokuvaan keskittyneiden Oscarien jälkeen (en tosin osaa sanoa, miten Golden Globesit tässä sijoittuvat). Arvostuksessa Cannes lienee elokuvaa seuraavien silmissä korkeammalla.

Eräs ero on kuitenkin selvä. Cannesissa palkitaan elokuvia, jotka vasta aloittavat tiensä yleisöjä kohti. Se kelpuuttaa vain maailmanensi-iltoja. Oscareissa taas palkitaan jo ensi-iltansa saaneita elokuvia (vaikka kyse olisikin lähtökohtaisesti Yhdysvaltojen levityksestä, eli osa elokuvista saa Euroopan jakelunsa vasta Oscarien jälkeen).