Cannes on majakka, joka ei sammunut, ja juuri nyt valo on Norjasta

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Cannesin elokuvajuhlien toteutuminen tuntuu epätodelliselta. Toukokuulta heinäkuulle siirretty tapahtuma on järjestetty täsmälleen samoilla aikatauluilla ja protokollilla kuin tavallisesti.

Uutta ovat rokotustodistuksen tai tuoreiden testitulosten edellyttäminen sekä lehdistönäytöksiäkin koskeva digitaalinen lipunvarausjärjestelmä.

Kaikki toimii, ainakin alun lipunvaraussotkujen jälkeen.

Yhdysvalloista on vähemmän elokuvia kuin tavallisesti, Hollywoodista vain yksi maailmanensi-ilta, uusi Wes Anderson. Ymmärrettävästi studiot eivät ole keväällä halunneet sitoutua erittäin kalliisiin (kustannukset ovat miljoonaluokkaa) lanseerauksiin Cannesissa. Kaikkihan olisi ollut mahdollista, koko festivaalin siirtyminen tai peruuntuminen melkein todennäköistä.

Pandemiassa siirryttiin kuitenkin uuteen vaiheeseen ja tässä sitä ollaan. Ranskassa Cannes lienee normalisoitumisen kansallinen virstanpylväs. Tapahtuma on maassa suuri, media-arvoltaan tärkeään urheilujuhlaan verrattava. Elokuvafestivaalit ovat joka ilta läsnä television parhaassa katseluajassa. Tavallisen huomion päälle tulee nyt symboliarvo.