Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2015: viileä rakkauselokuva Carol tavoittelee täydellisyyttä

Blogit Kuvien takaa 23.5.2015 11:37
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Aloitan kiinnittämällä huomion vähän epäolennaiseen. Cate Blanchett tulee saamaan Oscar-ehdokkuuden, todennäköisesti niin saavat myös Rooney Mara ja ohjaaja Todd Haynes. Carol tulee olemaan ehdolla parhaaksi elokuvaksi, mutta koska se on tarina naisten rakkaudesta, tuo Oscar on kovin epätodennäköinen.

Todennäköisesti jokin merkittävä palkinto annetaan Haynesille tai elokuvalle jo huomenna. Cannesin elokuvajuhlat lähestyvät loppuaan ja Carol on kirkkaasti kilpasarjan kärkijoukossa. Se on esimerkiksi Screen-lehden kriitikkotaulukon jaetulla ykköspaikalla.

Vuosi on 1953. Carol on yläluokkainen perheenäiti, joka on jo pitkään halunnut eroa miehestään. Miehelle asia on mahdoton. Hän haluaisi Carolin hoitoon, eroon ”taipumuksestaan”. Pariskunnalla on tytär.

Therese on tavaratalon myyjä, joka saa Carolista uuden ystävän. Kun tilanne Carolin ja aviomiehen välillä kärjistyy jouluna, naiset lähtevät automatkalle.

Carolia voisi kuvailla rinnakkaisteokseksi Haynesin hienolle elokuvalle Kaukana taivaasta, joka käsitteli myös homoseksuaalisuutta 1950-luvulla. Kuten monet ovat jo tarkentaneet, ilmiselvin vertauskohta on kuitenkin David Leanin klassikkoelokuva Lyhyt onni. Pohjana on Patricia Highsmithin alun perin salanimellä kirjoittama romaani The Price of Salt.

Carol on melko täydellinen, kaikessa täsmällinen elokuva. Se etenee rauhallisesti, muttei hitaasti tai viipyillen. Uskoin sen menneeseen maailmaan ja tosiin ihmisiin ensimmäisistä sekunneista alkaen. Oikeastaan ainoa haaste on intohimo ja sen ilmaisu. Haynesin valitsemaan tyyliin kuuluu viileys, joka koskee myös elokuvan sinänsä varsin kursailematonta seksikohtausta. Usein tuo viileys muuttuu kasvavaksi etäisyydeksi, vaikka kamera olisi ihmisten lähellä.

Seuraava seikka saattaa olla spoileri, vaikka ei sen ehkä pitäisi olla. Eikä se ole mahdollinen spoileri vain noir-tyylisestä uhasta ja vääjäämättömyyden tunteesta johtuen.

Eräs piirre erottaa Carolin useimmista ei-heteroseksuaalista rakkautta käsittelevistä, sympaattisista, nostalgissävyisistä ja/tai menneeseen katsovista valtavirran elokuvista. Toisin kuin Philadelphiassa, Tunneissa, Brokeback Mountainissa, Milkissä, A Single Manissa ja My Life with Liberacessa, kukaan ei kuole.