Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2013: Michael Douglas ja Matt Damon homoparina – hauska, surullinen ja rietas Behind the Candelabra ylitti odotukset

Blogit Kuvien takaa 21.5.2013 09:57
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Ohjaaja Steven Soderbergh on sanonut, että kauan suunniteltu Behind the Candelabra päätyi HBO-tuotannoksi, koska käsikirjoitus oli ”liian homo” Hollywood-studioille. Epäilin väitettä, en epäile enää. Liberacen viimeisistä vuosista ja suhteesta itseään 40 vuotta nuorempaan Scott Thorsoniin kertova elokuva on huikea – ja pääosia esittävät Michael Douglas ja Matt Damon eivät ujostele. Jostain kertoo se, että ihkaensimmäisen kuvan taustalla on Tom of Finlandin taidetta.

Huikentelevainen (Vladziu Valentino) Liberace ei ole Suomessa kovin tunnettu hahmo. Yhdysvalloissa hän oli 1970-luvulla yksi suosituimmista viihdetaiteilijoista. Pianisti oli järjettömine esiintymisasuineen niin camp, että silmiin sattuu, mutta hän onnistui pitämään homoutensa salaisuutena tärkeimmältä yleisöltään, keski-ikäisiltä naisilta.

Elokuva perustuu tositapahtumiin, joista Thorson kertoi paljastuskirjassaan 1988, Liberacen jätettyä hänet ja kuoltua AIDSiin. Kun he tapasivat, Scott oli 19-vuotias. Hänestä tuli ”autokuski”.

Tarinan Liberace tavoittelee ikuista nuoruutta vaihtamalla miesystävänsä tuon tuostakin ja turvautumalla plastiikkakirurgiaan. Hän yrittää myös tehdä nuoresta Scottista itsensä näköisen – peilikuvansa ja ikään kuin poikansa.

Liberace haluaa olla Scottin isä, veli, rakastaja ja paras ystävä. Eniten hän rakastaa kuitenkin omaa imagoaan, ja Scottista tulee päihderiippuvainen.

Tähden maailma on ainutlaatuinen. Hän on upporikas ja sataprosenttisen vetäytynyt arkisesta todellisuudesta – kuten haluaakin. ”Too much of a good thing.. is wonderful!”, julistaa Liberace elokuvan viimeisessä lavaesiintymisessään.

Liian monista tositapahtumiin perustuvista elokuvista jää tunne, että ehkä tosipohjaisuus ei ihan riitä elokuvanteon oikeutukseksi. Behind the Candelabra on toista maata. Se on erinomainen elokuva, ja sen tosipohjaisuus on vain seikka, ei olemassaolon syy.

Soderbergh-elokuvaksi Behind the Candelabra on sekä tavallista hauskempi että tunteikkaampi. Televisiotuotantona sen budjetti on ollut rajoitettu, mutta se ei juurikaan näy. Kaikki on kohdallaan ja loisto on päällekäyvää.

Dan Aykroydia ja etenkään Rob Lowea ei ole tunnistaa mainioista sivurooleistaan.

Douglasin ja Damonin roolityöt ovat sitä luokkaa, että kumpikin saisi todennäköisesti Oscar-ehdokkuuden – jos elokuvalla vain olisi siihen mahdollisuus. Ei ole. Yhdysvalloissa se menee siis suoraan HBO-esityksiin, mikä diskaa sen Oscareista. Muualla maailmassa se kuitenkin saadaan teatterilevitykseen, ilmeisesti syksyllä.

Vähemmän lahjakkailla näyttelijöillä tarina olisi ollut vaarassa luisua friikkisirkukseksi – eihän näitä hahmoja aivan tasapainoisiksi voi väittää. Douglas ja Damon tekevät heistä pidettäviä kaikkine ristiriitoineenkin. Mutta sänkykohtaukset herättävät varmasti kohua.

Valtavirran amerikkalaisia näyttelijätähtiä ei ole nähty tällaisessa. Mitään sensaatiohakuista ei sinänsä esitellä, mutta häveliääksi ei Soderberghin kameraa voi kutsua. Kolkon Brokeback Mountainin surumieliset tunnelmat ovat kuin kääntöpuoli juhliin Liberacen mikrokosmoksessa.

Petiasiat kuuluvat juoneen. Yksi pariskunnan eroriiitojen syy on nimittäin se, ettei biseksuaali Scott suostu bottomiksi. Aivan liikaa Hollywoodille – varmasti.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen