Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2013: Inside Llewyn Davis on Coen-veljesten parhaita

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 24.5.2013 06:02

Vuosi on 1961, tapahtumapaikat New Yorkin Greenwich Village ja Chicago. Työtön folk-laulaja Llewyn Davis etsii itseään ja saa turpiin sekä henkisesti että fyysisesti. Coen-veljesten aiemmista elokuvista mieleen tulee voimakkaimmin A Serious Man. Silti uusi Inside Llewyn Davis on Coenien lämpimimpiä, ellei jopa kaikista positiivisin elokuva, omalla merkillisellä tavallaan.

Päähenkilöä näyttelee Oscar Isaac, joka on nähty esimerkiksi Drivessä brittitähti Carey Mulliganin näyttelemän naapurin aviomiehenä. Mulligankin on mukana Inside Llewyn Davisissa, yhdessä parhaista rooleistaan, erilaisena (ja veemäisempänä) kuin koskaan aiemmin.

Justin Timberlakella on myös keskeinen rooli, johon hän on juuri oikea – musiikillisilla ja näyttelijäansioillaan. John Goodman vierailee äreänä jatsari-narkomaanina, ja Coen-faneja varmasti naurattaa hahmon kohtalo.

Elokuvassa on paljon Barton Finkin taiteilijakuvaa: vähän narsistinen sankari taistelee tuulimyllyjä vastaan voidakseen olla oma luova itsensä. Ehkä kannattaisi välillä myös antaa periksi ja aloittaa uudelleen, mutta kukapa sen Finkille tai Davisille saisi kaaliin menemään.

Fiilis tuo mieleen myös Woody Allenin. Kun Davis hermostuu illallisella, jossa hänen oletetaan laulavan isännilleen, tilanne on kuin tumminta, itseironisinta Allenia.

Olen nähnyt Cannesissa nyt laskujeni mukaan 22 elokuvaa, ja Inside Llewyn Davis on kärkeä. Sen kanssa omasta ykköspaikastani kilpailevat esimerkiksi Paolo Sorrentinon valtava The Great Beauty, Steven Soderberghin gay-epookki Behind the Candelabra, Asghar Farhadin (Nader ja Simin: ero) uusi The Past ja Alejandro Jodorowskyn huikea The Dance of Reality. Ainakin Jodosta lisää myöhemmin – se tosin ei ole itse festarin kilpasarjaa.

Voittajaelokuvaksi on tänään veikkailtu myös Abdellatif Kechichen ohjaamaa, kolmituntista nuoren lesborakkauden kuvausta Blue is the Warmest Colour. Sen nähneet ovat todella innoissaan. Sitä paitsi kohuaineksiakin on – esimerkiksi se, että ensimmäinen seksikohtaus kestää kymmenen minuuttia. En älynnyt mennä ensimmäisiin näytöksiin eilen, mutta yritän ottaa virheen takaisin.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen