Cannes 2012: Woody Allen pitkästä aikaa pääosassa - henkilökuvadokumentissa

Cannesin virallisessa ohjelmassa on kaksi henkilökuvadokkaria 1930-luvulla syntyneistä mestariluokan ohjaajista. Roman Polanskista kertovaa en ehtinyt katsomaan, mutta Woody Allen: A Documentary on mainio. Se paljasti sekä persoonasta että henkilöhistoriasta monta seikkaa, joita en tiennyt, vaikka Allenin uraan on tullut perehdyttyä usealla haastattelu- ja elämäkertakirjalla.

Yllättävää kyllä, dokumentti on tulossa Suomessa ihan teatterilevitykseen, näillä näkymin loppukesästä.

Sen ohjaaja Robert B. Weide on komediantekijä (mm. Curb Your Enthusiasm) itsekin, ja myös aimmissa dokumenteissaan käsitellyt nimenomaan koomikkoja, kuten Marx-veljeksiä ja W.C. Fieldsiä. Ehkä siksi hän on päässyt hyvin lähelle Woody Allenia, joka on hyvä haastateltava, mutta oman kokemukseni mukaan tuppaa iskemään paljon sellaista vitsiä, jolla voi ovelasti väistää henkilökohtaisimmat asiat. Weiden kameran edessä hän tuntuu sangen avoimelta.

Arkistomatskuissa nähdään esimerkiksi Allen nyrkkeilemässä kengurun kanssa 1960-luvun telkkaripätkässä – sekä otteita lukuisista haastatteluista vuosien varrella.

Dokkari on kaksituntinen, mutta siitä on olemassa myös kolme ja puoli tuntia pitkä tv-dokkarisarja. Yhtään liioittelematta: kaksituntisesta jäi päällimmäiseksi fiilis, että täytyypä hankkia se pitkä versio. Harvoin näin!

Yli kahden vuoden kuvausjakso on jättänyt jälkensä myös ohjaajaan.

”Vaimoni sanoi, että hienoa, kun pääsit Cannesiin”, Wiede tarinoi ennen näytöstä.

”Sanoin, että enpä tiedä. Lennän sinne 12 tuntia ja olen koko perilläoloajan jet lagin lyömä. Siellä paistaa aurinko, ja minä vihaan auringonpaisteessa olemista. Minua ehkä kehutaan ranskaksi, mutten osaa kieltä, joten en ymmärrä. Minua viedään illallisille vieraiden ihmisten keskelle, enkä osaa small talkia. Annan valtavan määrän haastatteluja, joissa jokaisessa kysytään samat kysymykset.”

”Vaimoni sanoi, että eihän tässä näin pitänyt käydä, sinusta on tullut Woody Allen.”