Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2012: Sergio Leonen Suuri gangsterisota, entistä suurempana

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 24.5.2012 10:31

Suomessa nimen Suuri gangsterisota saanut Once Upon a Time in America tuotiin Cannesissa maailmanensi-iltaan 28 vuotta sitten. Sergio Leonen viimeiseksi jäänyttä elokuvaa lyhennettiin tuon näytöksen jälkeen hieman. Myöhemmin Yhdysvaltojen teatterilevitykseen tuotiin äpäräversio, josta oli saksittu pois melkein puolet ja jäljelle jääneet tapahtumat oli leikattu tökerösti kronologiseen järjestykseen.

Euroopassa on aina nähty takaumina avautuva pitkä versio, mutta se ei ole sama kuin Leonen aivan alkuperäinen Cannes-versio.

Nyt tuo jätti sai uusintaensi-illan Cannes Classics -sarjassa. Sille luvattiin peräti 40 minuuttia enemmän kestoa kuin normaalille pitkälle versiolle, joka sekin on lähes nelituntinen. Pian oli selvää, että totuus oli toinen: lisäyksiä on noin 25 minuuttia.

Ei hävetä, etten ehtinyt itse katsastamaan tätä versiota: ei Cannesissa ole järkeä mennä katsomaan 4 tuntia 14 minuuttia pitkää elokuvaa, joka alkaa kello kahdeksalta illalla, jos on aiemmin päivällä katsonut pari-kolme elokuvaa ja ryntäilemään muutenkin edestakaisin. Ehkä se onnistuisi jotain pillereitä syömällä.

Indiewiren blogissa Simon Abrams on aivan pähkinöinä ja kertoo muun muassa seuraavaa:

”The new footage that debuted yesterday is every bit as essential as one could hope.”

”The film’s vision of life is all the more complex for these bridging scenes, because they call attention to Noodles’s inability to reconcile his past with his oppressive present. It’s as if key missing pieces of a never-completed jigsaw puzzle have finally been put into place. Every piece is important, even the smaller ones.”

Luotan nyt kuitenkin enemmän müncheniläiseen kollegaani Rudigeriin, joka on elokuvan suuri fani – hän näki sen teini-ikäisenä ensi-iltakierroksella – ja otti 254-minuuttisen haasteen vastaan.

Rudigerin mukaan lisätyt kohtaukset ovat turhan tuntuisia. Eräs lisäys oli jopa suorastaan ristiriidassa ympäröivän kohtauksen yleisen tunnelman kanssa.

Rudiger vertasi versiota Ilmestyskirja Nyt Reduxiin: lisät oli ihan kiva nähdä, mutta kun elokuva tekee mieli katsoa, hän tulee aina palaamaan alkuperäisversion pariin.

Sitä paitsi hän korosti seikkaa, jonka Abrams jätti kertomatta. Kadoksissa olleet kohtaukset ovat kuvanlaadultaan häiritsevän paljon muuta materiaalia heikompia

Paljon melua tyhjästä? Debatti jatkukoon. Odotan innolla, että pääsen näkemään pitkän version joskus Suomessa, toivottavasti 4K-tasoisena. Myös bluray-julkaisu lienee tulossa lähikuukausina. Vaikka Gucci ja Martin Scorsesen Film Foundation tukivat restaurointia, sen suurin syy on tietenkin uuden kotimarkkinoille tuotavan tuotteen lanseeraaminen.

Ehkä kotioloissa kuvanlaatuerokin on helpompi niellä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Vertaus Apocalypse Now Reduxiin on mielestäni hieman kömpelö, koska tässä lisäykset ovat alunperin olleet osa Cannesin yleisölle esitettyä elokuvaa. Kysehän ei ole siis siitä, että ohjaaja rupee turhamaisuuksissaan sörkkimään vanhaa mestariteosta. Itse ehdin nähdä n. ensimmäisen tunnin elokuvasta, jossa en huomannut uusia kohtauksia. Restaurointijälki näytti mahtavalta. Toivottavasti tosiaan saadaan Suomeen asti näytille.

Mutta kyse on silti lähtökohtaisesti täysin eri asiasta, koska ohjaaja on elossa. Coppola menetti tyylitajunsa jo vähintään yli vuosikymmenen ennen kuin ehti sörkkiä Apocalypse Now’ta. Once Upon A Time in America ei ole Redux vaan restaurointi, johon on palautettu puuttuvia palasia muuttamatta alkuperäistä Cannesin kokonaiskestoa (Reduxhan on vielä pidempi kuin tuo aikanaan Cannesissa voittanut) tai rytmiä.

En nyt pysy ihan kärryillä.

”Mutta kyse on silti lähtökohtaisesti täysin eri asiasta, koska ohjaaja on elossa. Coppola menetti tyylitajunsa jo vähintään yli vuosikymmenen ennen kuin ehti sörkkiä Apocalypse Now’ta.”

Onko kyse siis eri asiasta, koska Leone on kuollut, vai koska Coppola on menettänyt tyylitajunsa joskus 1980-luvun lopulla? Vai onko kyse siitä, että elokuvista nyt on erilaisia versioita, eikä ainakaan minulla ole tietoa, että Leone olisi koskaan haikaillut Cannesissa esitetyn Suuren gangsterisodan perään. (Ei kai olisi ensimmäinen ohjaaja, joka itse lyhentää elokuvaansa maailmanensi-illan jälkeen?)

Siksi, että Leone on kuollut eikä voi tärvellä alkuperäisen henkeä vanhuuden höperyyksissään. Olen paljon kiinnostuneempi restauroinneista kuin ohjaajien jälkikäteen tekemistä korjailluista versioista.

Näitä luetaan juuri nyt