Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2012: Kanye West teki emiraattirahalla tahattoman koomisen elokuvan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 30.5.2012 17:46

Kanye West on megatähti, julkkis ja monialanero – viimeistä ainakin omasta mielestään. Pidin Westin ensimmäisestä levystä niin paljon, että kävin joskus silloin hänen keikallaan Tukholmassa. Nautin viimekesäisesen Flow-festivaalikeikan liki psykedeelisestä, itseparodiaa hipovasta suuruudenhulluudesta täysin siemauksin. Nyt West on tehnyt elokuvan ja se sai näyttävän ensi-illan Cannesissa. Miksi? Koska arabisheikit ovat avanneet rahapussinsa. Onko se hyvä?

Ei.

Viikko sitten keskiviikkona kilometrin päässä Croisette -rantakadulta, ääriluksuksen Palm Beach -kasinon takana pidettiin maaailmanensi-ilta, jolla ei ollut itse festivaalin virallisen ohjelman kanssa mitään tekemistä.

Ne olivat isot bileet, täynnä rap-tähtiä ja öljymiljonäärejä – New York Magazinen Culture Vulture -blogissa on tästä sisä- ja seurapiiritapahtumasta hyvä ja verrattoman hauska kuvaus.

Seuraavana päivänä lounasaikaan oli lehdistönäytös, johon piti oikein ilmottautua etukäteen ja odottaa tietoa, riittääkö kaikille paikkoja.

Homma ei mennyt kuten järjestäjien unelmissa. Paikalle tuli kaksi toimittajaa: allekirjoittaneen lisäksi eräs hollantilainen. Arviolta 250-350 katsojaa vetävä areena ei tosin näyttänyt ihan toivottoman tyhjältä, koska kasinon hyvännäköisiä työntekijöitä univormuissaan oli päästetty (käsketty?) täyttämään istumapaikkoja.

Cruel Summer on 26 minuuttia pitkä ja sitä voidaan esittää vain tarkoitusta varten rakennetussa teltassa, sillä elokuva heijastetaan samanaikaisesti seitsemänä eri kuvana.

Kuten ennakkotiedotteessa runoiltiin: ”CRUEL SUMMER is a fusion of short film and art installation; an immersive ’7 Screen Experience’ for the eyes and ears unlike anything West has attempted before.”

Kankaat ovat jyrkästi porrastetun katsomon vastapäätä (3), sivuilla ja katossa ja lattiassa.

Homma ei toimi alkuunkaan ja elokuva on vain sekava kokoelma kuvia, 26-minuuttisena laahaava ja enemmän pöhkö kuin lumoava.

Lainaan Culture Vulturen kirjaamaa Westin puhetta keskiviikkoillalta:

”The [seven screens idea] is related to a post-Steve Jobs, post-Windows era of where we’re always on a BlackBerry or a phone at a ballgame, at the movies, and you’re looking at seven windows when you’re online. And I’ve found myself even falling asleep at the theater unless I’m talking to somebody or I’m on the phone, and it’s because of the amount of information that we have at once. … I was very particular about having the screens be separate and having it where your mind puts the screens back together the way you can put memories together, the way that happens throughout the day and it all links back up.”

Olet väärässä, Kanye, mutta jatka vain.

”I could dream of one day this being the way that people watch movies, in this form where it surrounds you and people want to go back and see it more and more because they missed something else to the left and missed something else to the right, and it felt more like the experience of life. Like, the first time you come to Cannes, you look at this way and you look that way and you look up.”

Onhan tämäkin lähtökohta elokuvantekoon, en sitä kiellä.

Erittäin kalliin näköisen, yksittäisiltä kuviltaan sinänsä hyvin viimeistellyn (harmi, ettei niistä muodostu kokonaisuutta) Cruel Summerin olemassaololle on kolme syytä:

1. Westin levy-yhtiöltä on tosiaan tulossa kesällä samanniminen levy, jolla mm. pääosan esittävä Kid Cudi esiintyy. Tästä musasta kuultiin otteita elokuvan taustalla.

2. West uskoo olevansa luontainen huippulahjakkuus myös elokuva-ohjaajana. (Hän on ohjannut perinteisten musiikkivideoiden ohella jo yhden lyhärin – sekin sai hämmentyneen vastaanoton.)

3. Arabiemiraateissa ja Qatarissa on sairaasti irtorahaa.

Lopputekstit olivat elokuvan ylivoimaisesti kiinnostavin osa. Cruel Summerin näennäistä tarinaa oli kirjoittanut kolme hemmoa ja tekemiseen Persianlahdella oli tarvittu muun muassa viisi ”cultural advisoria”.

Olin hieman ällistynyt, kun West ei näytellyt itse pääosaa – mutta kyllä hänetkin kameran edessä nähdään.

Juoni?

Autovarkaat kaahailevat amerikkalaiskaupungissa (kai?), päähenkilö (Cudi) joutuu taikaportin kautta hiekkaerämaahan (Qatar?), siellä on linna, sokea prinsessa, metsästyshaukka ja jonkin sortin sotajoukkoja, sekä Aziz Ansarin näyttelemä tyyppi vankityrmässä horisemassa sekavia. Rakkaus voisi palauttaa prinsessan näön, mutta yhtäkkiä elokuva loppui, eikä yhtään liian aikaisin.

Elokuva on suunnitelmien mukaan lähdössä ”kiertueelle”. On ollut puhetta festivaaleista ja semmoisesta. En olisi siitä niin varma, etenkin kun installaation monimutkaisuus on sisällön kiinnostavuuden kanssa niin eri maailmasta. Jos odotat Cruel Summeria Suomeen, siihen voi mennä tovi.

Jos odotat, että se unohdetaan – eiköhän tämä homma ole tyyliin ensi viikkoon mennessä käsitelty loppuun.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu