Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2012: Beyond the Hills jatkaa 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2.. -elokuvan koruttomalla polulla

Blogit Kuvien takaa 20.5.2012 18:31
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Cristian Mungiun edellinen ohjaus 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää voitti Kultaisen palmun viisi vuotta sitten. Nyt hän on saanut valmiiksi kolmannen elokuvansa. Tämän ajan ortodoksiluostarin alkukantaista ajattelutapaa koko romanialaiseen yhteiskuntaan peilaava Beyond the Hills on esteettisesti yhtä voimakas kuten Mungiun edellinen – tälläkin kertaa havahduin elokuvan kesken huomaamaan, kuinka saumaton sen toden tuntu on.

Ilmaisun dokumenttimaista realismia tukee myös tieto siitä, että elokuva perustuu tositarinaan seitsemän vuoden takaa.

Saksassa työskennellyt 24-vuotias Alina palaa kotikylään. Hän on tullut hakemaan ystäväänsä mukaansa ulkomaille. Voichita on kuitenkin jänistänyt ja haluaa jäädä kotikylän ortodoksiluostariin.

Jos Alinan puheisiin on luottaminen, naisilla on ollut intiimi salasuhde. Voichita ei siitä puhu. Alina rakastaa yhä Voichitaa, joka kertoo olevansa nyt Jeesuksen morsian. Vähäisin elein hän silti juonii Alinan jäävän luokseen. Halujen ristiriidan seurauksena Alinan mielenterveys alkaa rakoilla ja hän jää luostarin vieraaksi, vaikka länsimaita, niihin pyrkiviä ihmisiä ja suvaitsevaisuutta halveksuva patriarkka ei pidä sitä suotavana.

Lukiessaan kirjaa, johon on koottu kaikki synnit (464 kpl), Alina huomaa syyllistyneensä kutakuinkin jokaikiseen.

Surullisen tapahtumaketjun tuloksena Alinan epäillään olevan paholaisen riivaama. Eräs nunnista arvioi, ettei Alinaa kannata ruokkia, koska se vain vahvistaisi perkeleen voimaa. Kohta Alina köytetään kiinni, koska silloin hänen arvaamatonta käytöstään ei tarvitse pelätä.

Tämä ei ole juonipaljastus, sillä kyse on siitä miten asiat tapahtuvat, ei niinkään siitä, mitä. Tässäkin Mungiun elokuvassa katsoja voi luottaa siihen minkä näkee ja minkä näyttelijöiden tunteista lukee. Muu on arvaamatonta. Alinan ja Voichitan aiemman suhteen laatu ei koskaan selviä varmasti.

Kukaan ei ole hyvä tai paha. On järkeä ja järjettömyyttä, johon katsojan samastumiskohde Alina itsekin sortuu – miksi, se ei ole aivan varmaa, mutta reitti on looginen.

Beyond the Hills ei ole aivan neljäkolmekakkosen veroinen, mutta silti se peittoaa useimmat Cannesinkin elokuvat mennen tullen. Yhteiskunnallinen taso on vahva. Siinä missä Mungiun edellinen käsitteli Ceaucescun ajan traumoja, nyt katse on uuden Romanian kulissien takaisessa kivikautisessa ja umpimielisessä mentaliteetissa.

Outo elokuvamaa tuo Romania: mestari Mungiun ohella sieltä on tullut muutaman vuoden sisällä myös erityissuosikkini Herra Lazarescun kuolema, joka on nähty Teemalla. Niitä ennen Romaniasta ei vuosikymmeniin yhtä merkittäviä elokuvia.

Beyond the Hills on tätä kirjoittaessani kärjessä Screen-lehden taulukossa, jossa eri maiden kriitikot pisteyttävät kilpasarjan elokuva. Michael Haneken tänään esitetty Amour eli Love kuitenkin menee siitä ohi Screenin maanantain painoksessa, uskoisin – se on festivaalin toistaiseksi paras elokuva.